Viikko sitten kävin palauttamassa pulloja, joita oli kertynyt useampi kassi. Kainalossa koitin pitää keikkajulistetta, joita olin jo liimaillut ympäri kaupunkia. Pysähdyin hetkeksi ja naurahdin. Tein tätä samaa hommaa kymmenen vuotta sitten. Tuolloin nuorena miehenä haaveilin muusikon urasta. Mahdollisesta Suomen ja maailman valloituksesta. Tuolloin ei ollut taitoja, mutta intoa sitäkin enemmän ja silloin on lyöty pohjatyöt tulevaisuudelle.
Pikakelauksena nykyisyyteen. Jaan itse vieläkin keikkajulisteet ja pankkitili ei olen sen kummemmin kasvanut. Silti huulillani voi huomata pienen hymyn. Kymmenen vuotta ja rakastan musiikin tekemistä enemmän kuin koskaan. Nykyään realistisemmat haaveet yhdistyy soittamisen riemuun, parhaiden ystävien kanssa vietettyyn aikaan ja itsevarmuuteen siinä että vuosia sitten valittu suunta on oikea.
Joten kun kymmenen vuoden päästä, kun olen taas laittamassa keikkajulisteita ja palauttamassa tyhjiä pulloja, jotta saan jääkaapin täytettä. Uskon että voin hymyillä silloin entistäkin leveämmin, sillä tiedän että elämäni ei ole mennyt hukkaan, koska olen tehnyt sitä mitä rakastan maailman parhainten ihmisten kanssa.
peace & love
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti