Huomasin että olen päästänyt itseni pimeälle puolelle. Vanha ystäväni masennus ja ahdistusta oli saamassa minusta otetta. En pitänyt enää kämppää siistinä, en jaksanut huolehtia itsestäni ja stressitasot olivat katossa.
On se vaan pirullinen vaiva kun se osaa salaa tulla elämään takaisin. Se luikertelee hyvien ja onnellisten asioiden varjoissa ja odottaa hetkeä iskeä. Se myrkyttää mielen, kodin ja tunteet. Lopulta se syrjäyttää kaiken ja repii sinut mukanaan pimeyteen. Havahduin mitä se oli tekemässä ja väkisin puin ahdistuksen alkulähdettä.
Löysinkin mieleni sopukoista pahan pesän ja tein suunnitelman sen tuhoamiseksi. Se vaatisi kovia uhrauksia, uhrauksia joita en haluasi tehdä, mutta jos haluan olla kunnossa ne on pakollisia. Kostoksi paskiainen laukaisi migreeni kohtauksen, aivan kuin viimeisenä vittuiluna. Veit minulta taas mahdollisuuden onneen, mutta kohta olen vahvempi kuin koskaan. Jospa tulevaisuudessa osaisin estää sinua luikertelemasta elämääni ja löytäisin taas ilon sisältäni.
