tiistai 20. heinäkuuta 2021

Hajatelma: Tuttu matka.

Olen taas ollut hyvin ahdistunut.
Siksi koitan pysyä liikkeessä. Suunnittelen päiväni niin täyteen, että en ehdi ajatella. Ajatteleminen on nyt liian raskasta. Kehoni kaipaa lepoa, mutta en sitä sille anna. Jos pysähdyn joudun taas olemaan itseni kanssa ja myöntämään omat heikkouteni.

Kärsin myös pahasti epätodellisesta olosta ja aika liikkuu oudolla tavalla. Tämä on merkki ylirasittuneista aivoista ja siitä kuinka ne koittavat karsia minut kasaan. Kyllä ne minut kasaan saakin, kuten on aina ennenkin. Se vain vaatii taas aikaa.

Siihen asti koitan pitää päätä väkisin pystyssä ja hymyillä vaikka väkisin. Nauran, jotta en itke. Älkää antako pimeyden tarttua tai olko turhaan huolissanne. Pohjalta nousu on jo aloitettu ja matka on tuttu.