Hajatelma - Toukokuu 2023

Edelliset muutamat kuukaudet ovat olleen hyvin mielenkiintoisia. Elämässä on tapahtunut paljon muutoksia, joiden käsittely on vaatinut aikaa. Nyt on hyvä hetki purkaa elon iloja ja suruja tänne blogiin.

Menetin rakkaan karvaisen ystäväni yllättäen. Yllättävä sairastuminen ja sisukas luonne teki sen, että kun kaverin oireet huomattiin ei ollut enää mitään tehtävissä. Herra Hiisi nukkui pois "mummolaan" ja sydämeen jäi karvaisen tassun mentävä aukko. Olen nyt menettänyt vuoden sisällä kolme lemmikkiä. En tiedä milloin kykenen uuden ystävän ottamaan elämääni. Ehkä joskus, mutta siihen asti koitan opetella elämään ilman ylimääräisiä tassuja asunnossani. Tämä on ollut yllättävän vaikeaa koska minulla on aina ollut lemmikkejä. 

Lopetin myös ravintolahommat. En itseni takia, mutta tilanteet muuttuivat. Rahallisesti on ollut vaikeaa kun en saa enää "puskuria" säästötilille. Myöskin kerran kuussa tulevalla palkalla eläminen on aluksi hankalaa. Palkka pitää myös käyttää järkevästi, joka on aina ollut minun heikkoja puolia. Sitä päättää säästää ja kohta huomaakin ostavansa uuden videokameran. Eiköhän tähän totu ja onneksi rahatilanne ei ole ihan niin hälyttävä, kuin aluksi luulin. Tätä helpottaa tuleva ja tullut palkankorotus.

Viimeiseksi iloisia asioita. Olen löytänyt elämääni ihmisen, joka koittaa kovasti parsia minun sydäntä kasaan, vaikka kovasti (tietoisesti) taistelen muutosta vastaa. Hänen aitous ja rehellisyys on todella puhdistavaa ja se voitti minut puolelleen. Elämässä on tullut paljon kolhuja, joten koitan ottaa tämän uuden asian vastaan jalat maassa ja pitää järjen päässä. Joskin jos ihminen on mielessä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä, niin siinä on selkeästi jotain kiinnipitämisen arvoista. Jos ei muuta niin ainakin tunnen olevani paljon ehjempi kuin vaikka alkuvuodesta. Pidetään niistä hyvistä ihmisistä kiinni ja koitetaan leikata ne huonot ihmiset pois elämästä.

Hyvää alkavaa kesää kaikille 😊

Kiitos kun jaksoit lukea. 

Hajatelma: Helmikuu 2023

Havahduin kauhukseni outoon ajatukseen. Olen tätä ajatusta koittanut pitää piilossa ja vältellyt mahdollisimman paljon. Jostain se kuitenkin on minut löytäny ja mieleni täyttänyt. En tiedä pitkäänkö pystyn taistelemaan sitä vastaan, sillä tiedän sen olevan pahaksi minulle.

Huomasin, että haluaisin taas rakastua. Kaipaan sitä lämmintä painetta rinnassani. Kutinaa vatsan pohjalla. Sitä kun toinen on mielessä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.

Toivottavasti tämä olotila menee nopeasti ohi, sillä luottamukseni ihmisiin on vieläkin vähän hukassa.

Hajatelma: Tammikuu 2023

Olen alkanut taas ärsyyntymään ihmisistä. Heidän pienet ongelmansa ja neuroosinsa. Tapansa puhua ja pienet ongelmansa. Tämähän on pelkästään hyvä asia. Puolen vuoden välinpitämättömyyden aalto on siis selätetty.

Kun huomaan ärsyyntyväni pikkuisista asioista tiedän, että alan olla oma itseni. Elämässä on stressin määrä hyvässä suhteessa positiivisten asioiden kanssa. "Pienet on huolet ja murheet kun tuommoinen ärsyttää" on lause jota käytän usein. Tässä tapauksessa se on vain positiivinen asia.

Kun jaksaa ärsyyntyä turhasta huomaa, että sillä on myös vastavoima. Olen huomannut, että alan taas ihastumaan ihmisiin. Heidän persoonalliset kasvon piirteensä, oivallinen huumorintajunsa ja kaunis hymynsä saa jonkin heräämään sisälläni. Uskon ihmisiin. Tämän uskon luulin jo kadonneen, mutta sieltä se vain kömpii esiin, ehkä hieman rähjääntyneenä, arkisena ja varovaisena, mutta hengissä se vielä on.

Olkoot tämä blogi avaus paremmalla vuodella 2023. Valoisammalle tulevaisuudella, jossa isoin huoli elämässä on se, että meneekö auto katsastuksesta läpi ja että unohdin ostaa aamuksi kahvia.