Olen taas aivan eksyksissä itseni kanssa. Mikään ei tunnu miltään, enkä saa mistään elämäni osa-alueesta kunnolla otetta. Tunnen kuinka pimeys valloittaa minua ja takaraivossani on kokoajan tunne, että minun pitäisi paeta. En vaan tiedä mitä, miksi minä pakenen, ehkä pakenen itseäni, ehkä pakenen omaa päätäni, ehkä pakenen sitä oloa joka on päässäni. En tiedä mutta koen olevani hyvin ahdistunut.
Puren hammasta itkua pidätellen ja tuntuu että en jaksa muuta kuin nukkua. Ihmiset katoavat ympäriltäni ja jään aivan yksin, enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Ehkä olen ajanut ihmiset ympäriltäni pois, koska sillon en ainakaan tartuta sitä sisälläni olevaa pahaa muihin ihmisiin.
Vai olenko vain väsynyt tähän kaikkeen.
Vai olenko vain kyllästynyt taistelmaan oma pääni kanssa?
