Löysin itseni muistelemassa menneitä. Minulla on tapana laittaa saunaa soimaan aina jotain random musiikkia. Tällä kertaa valitsin jostain syystä Eläkeläiset. En pahemmin ole niiden levyjä kuunnellut, joten pistin tutun kokoelman soimaan. Eka biisin alkaessa syöksyi muistot 20-vuoden takaa päälleni.
Olin vasta muuttanut Iisalmeen, sillä lapsuuteni asuin Vieremällä. Vihasin sitä koko sydämestäni. Ylä-aste oli minulle todella raskasta aikaa. En oikein löytänyt paikkaani ja "outona epäurheilullisena" poikana minua oli helppo kiusata. Uskon että oma masennukseni on sieltä saanut vahvan perustuksen. Kun pääsin amiskaan etsin itseäni todella vahvasti. En tiennyt itsekään kuka olin ja kuka halusin olla.
Noihin aikoihin tutustuin vähän vanhempiin tyyppeihin, joiden kanssa elämä ei ainakaan mennyt parempaa suuntaan. Tuolloin selvitin omat rajani. Samoihin aikoihin ajauduin huonoon parisuhteeseen, joka jätti hyvin vahvat jäljet minuun.
Se tunne kun ihminen, jota koet rakastavasi haluaan vain satuttaa sinua. Jokainen lyönti, jokainen potku, jatkuva henkinen väkivalta ja muutama väistetty puukon isku. Olin siinä suhteessa liian pitkään, koska etsin vieläkin paikkaani. Onneksi sain rohkeuden lähteä pois, ennen kuin minulle tuli pysyviä fyysisiä vammoja. Henkiset haavat on jo hyvin arpeutuneet, mutta välillä ne nousevat pintaan.
Moni sanoo minun olevan hyvin kovapäinen ja jopa liiankin suora mielipiteissäni. Ne ovat puolustuskeinoja, jotka minulle jäi muistoksi noista ajoista. Kukaan ei minua puolustanut kuin minä itse. Minulla ei ollut ketään kehen luottaa ja petin itsenikin kokoajan.
Onneksi ikä alkaa tuomaan viisautta ja koen olevani henkisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Kun on elänyt helvetissä, ei normaali elämänä niin pysty lannistamaan. Olen onnellinen, että olen hengissä ja olen löytänyt paikkani, sekä ympärilleni ihmisiä joihin voin luottaa.
Harvinaisen syviä mietteitä toi Eläkeläiset mieleeni.
