keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Hajatelma: Joulukuu 2020

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja aika sulloa ajatuksia siitä ylös. 2020 on näyttänyt surullisen usein sen kuinka perseestä ihmiset osaavat olla, jos heille siihen annetaan mahdollisuus. Omaa pahaa oloa puretaan viattomiin ihmisiin, jotka ovat löytäneet edes jonkin valon pilkahduksen tässä synkästä vuodesta. Aivan kuin toisen onni ja ilo olisi sinulta varastettua ja jos pilaan toisen päivän se parantaa sinunkin elämääsi. Harmittavasti asia ei kuitenkaan ole niin. Sinä vain tartutat omaa pahaa oloasi muihin.

2020 on myös näyttänyt ihmisten typeryyden. Jotkut voivat täysillä uskoa huonosti tehtyä valhetta ihan vain sen takia, että oma mieli siitä parantuu tai kun se vahvistaa omaa näkökulmaa. Totuudella ei ole niin väliä, kuhan vain minä voitan tämän. Se kertoo kuinka olemme astuneet ajassa taaksepäin ja näyttää meidän juuremme. Emme ole oikeasti mitään muuta kuin eläimiä. Laumassa kulkevia lampaita, jotka uskovat mitä tahansa joku "vahvempi" sanoo. 

2020 on opettanut minulle myös sen, että on turha tehdä suunnitelmia liian pitkällä ajalle. Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja voit joutua nopeasti hylkäämään suunnitelmasi. Tästä ei pidä lannistua vaan koittaa hyväksyä faktat ja kehitellä uusia suunnitelmia niiden faktojen varjolla. Koitan tulevaisuudessa välttää perinteistä "5-vuoden" suunnitelmaa ja antautua virran vietäväksi. 

Olen huomannut, että asioilla on tapana järjestyä, jos niille antaa sen mahdollisuuden ja välillä kannattaa miettiä mikä on elämässä tärkeintä. 2020 on ollut opettavainen vuosi meille kaikille ja toivon tämän oppivuoden tekevän meille kaikille lopulta hyvää. Pysykää hengissä ja pitäkää pää pystyssä, vaikka lippu onkin jo puolitangossa.

tiistai 20. lokakuuta 2020

Hajatelma: Rahan valta

Vihaan sitä kun rahasta pitää stressata. Laskea tarkasti mihin ne vähäiset roposet riittää. Saako kaikki laskut maksettua, vai pitääkö neuvotella uusia maksuaikoja. Minkä firman laskun uskaltaa maksaa myöhässä. Vihaan sitä kun joudun miettimään mitä on vara syödä ja mistä saisin taas muutaman euron säästettyä. Vihaan sitä tunnetta, että en selviä kaikista laskuista. Ja vihaan sitä tunnetta, jos joudun lainaamaan rahaa, silloin kun en tiedä milloin voin maksaa takaisin. Siksi teen paljon töitä, että minun ei tarvitse stressata ja murehtia.

Tänä vuonna tämä viha on ollut hyvin paljon läsnä. Kulkutaudin tuomat muutokset elämään on ollut hyvin läsnä. Sitä oppii elämästä paljon silloin kun joutuu tarkoin laskemaan monenako päivänä viikosta voit syödä. Sisimpään sattuu ne hetket kun huomaat, että et pärjää. Nöyryyttä opettavaa on soitella laskufirmoja läpi ja anoa ymmärrystä tilanteeseen. 

Tämä vuosi on ollut monelle todella raskas ja helpotusta ei näy. Tämä näkyy selkeästi kansamme mielenterveydessä. Liian moni on nyt tiukilla. Heille kaikille voin vain toivoa voimia ja jaksamista näinä hulluina aikoina. Laittakaa asiat tärkeysjärjestykseen ja pyrkikää ajatelemaan "laatikon ulkopuolelta". Pyytäkää apua, jos ette selviä. Täällä samassa suossa ollaan koko porukka. 

Koitetaan auttaa toisiamme. Koitetaan ymmärtää toisiamme.
Koitetaan pysyä järjissämme.
Koitetaan pysyä hengissä. 

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Hajatelma: Eläimet Ihmisten Nahkoissa

Elämme irvokkaassa Hollywood versiossa maailmastamme, tai ainakin siltä tuntuu. Moni ihminen on muuttunut mustavalkoiseksi karikatyyriksi oikeasta itsestään. On aivan kun olisimme videopelissä, jonka hahmot puhuvat ennaltamäärättyjä lauseita, liikkuvat suunniteltuja polkuja ja ovat täysin epäuskottavia. Elottomia koodinpätkiä, rajoitetulla tahdolla ja rajoitetulla ymmärryksellä.

Joka päivä uutiset tuntuvat epätodellisilta ja keinotekoisilta. Vallanpitäjät esiintyvät narreina, kansalaiset poliisina ja työläiset rikollisina. On surullista katsoa vierestä kun maailma palaa ja ne jotka koittavat auttaa ajetaan syvemmälle liekkeihin.

Mikään ei ole julmempaa kuin ihminen. Se vie ruuan köyhän suusta ja arvostelee auttajaansa. Heikkous on syntiä pahempaa ja samalla se patsastelee tekopyhyydessä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, vaikka moni sitä esittää. Kukaan meistä ei ole virheetön, vaikka näin sosiaalisessa mediassa näytellään. Olemme kaikki ihmisiä, vaikka käyttäydymme kuin eläimet

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Hajatelma: Heinäkuu 2020

Vuosi 2020 on ollut maailmalle ja itselleni hyvin poikkeuksellinen. Opin taas arvostamaan sitä, että saa joka päivä lämpimän ruuan. Olen myös oppinut arvostamaan ihmisiä, jotka ymmärtävät toisen ahdingon, eivätkä omilla toimillaan lisää niitä. Olen oppinut hyväksymään itseäni paremmin. Olen oppinut avaamaan itseäni enemmän.

Toisaalta olen myös nähnyt ihmisten ahneutta enemmän kuin vuosiin. Olen järkyttynyt ihmisten julmuudesta ja typeryydestä. Olen oppinut vihaamaan ihmisiä enemmän, mutta olen myös opetellut pitämään suuni kiinni normaalia enemmän.

On vaikea pukea sanoiksi oloani. Kesä on mennyt liian nopeasti, mutta taas aika kuluu hitaasti. Olen ollut välillä todella ahdistunut ja stressaantunut, joskin samalla olen ollut onnellisempi kuin pitkää aikaan. Huomaan että olen taas kerran aikuistunut reippaasti, vaikka pikkupoikamainen virta valtaa pääni. Keho haluaa luovuttaa, mutta pää taistelee vastaan.

2020 tulee olemaan isojen muutosten vuosi, niin itselleni kuin maailmalle. Pysykää terveinä ja pitäkää pää pystyssä.

perjantai 22. toukokuuta 2020

Hajatelma: On Ok...

"On ok, että ei ole ok. On myös ok, että on ok."
Tuossa kytee suurta viisautta. Välillä tuntuu, että sinulla ei saa mennä hyvin. Toiset närkästyvät siitä, että sanot sinulla menevän hyvin. Onko se katkeruutta, kateutta vai osuuko toisen onni heitä jonnekin syvälle. Toisen onni ei ole sinulta pois. Onnen määrää ei ole rajoitettua, eikä se lopu, mutta suurella todennäköisyydellä sinulta se jää uupumaan, jos jaksat pahoittaa mielesi siitä, että toisella menee hyvin.

"Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,

kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan."

Eino Leino

"On ok, että ei ole ok. On myös ok, että on ok." Joskus voi mennä vain huonosti, elämä potkii ja maailmalta menee pohja. Sitä ei tarvitse hävetä tai peitellä. Kellään meistä ei mene 100% hyvin. Välillä tulee osumaa ja murheita. Se ei tee meistä yhtään huonompia tai heikompia. Se tekee meistä ihmisiä. Koen, että jossain määrin elämän tarkoitus on tehdä virheitä ja oppia niistä. Tärkeintä on ottaa oppia jokaisesta osumasta, haavasta ja arvesta.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Hajatelma - Koittakaa Jaksaa

On vaikeaa kantaa koko maailmaa harteillaan ja olla vastuussa ihmiskunnasta. On vaikeaa hoitaa arkea, kun arki on muuttunut tuntemattomaksi. On vaikea jaksaa hymyillä, kun maailma ympärillä itkee. On todella vaikea jaksaa, kun kaikki ympärillä luovuttaa.

Elämme outoja aikoja. Normaali ei ole enää normaali. Päivät on täynnä surua. Syyttäviä sormia ja pelokkaita katseita. Välinpitämättömyyttä, typeryyttä ja hysteriaa. Jatkuvaa kuormitusta. Jatkuvaa tuskaa.

On vaikea jaksaa elää näinä vaikeina aikoina, vaikka elämisen syitä on enemmän kuin normaalisti. On vaikea tuntea onnea, kun maailma ympärillä palaa. On vaikea miettiä tulevaisuutta, kun viikot on täynnä epävarmuutta. On vaikea välittää maailmasta, kun kaipaa ihmisen kosketusta.

Pitäkää itsenne turvassa ja terveenä. Koittakaa jaksaa.

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Hajatelma: Olen elossa.

Olen elossa. 
Tuo ajatus on viimepäivinä pyörinyt mielessä. Testit on tehty ja mitään ei ole löytynyt, päinvastoin muutuin sairastaessa terveemmäksi. Kolme viimeistä viikkoa on mennyt todella hyvin, siitä iso kiitos fysioterapian ja elämäntapamuutosten. Aikaa on kulunut jo sen verran, että nämä alkuun isolta tuntuneet asiat ovat tavallisia. Muista nukkua, muista juoda vettä, muista syödä useamman ja muista syödä paremmin. Muista venytellä ja koita rentoutua välillä. Nämä asiat tulevat jo luonnostaan aivan kuin olisin aina tehnyt niin.

Olen elossa.
On aika hämmentävää herätä ahdistuksesta ja kuoleman odotuksesta henkiin. Normaalielämä tuntuu jotenkin todella oudolta, lähes tuntemattomalta. Syvissä vesissä uidessa näkee monen asian todellisen puolen. Mikä on tärkeää ja ketkä ihmiset haluaa säilyttää elämässä. Ketkä ovat sinun arkkua kantamassa ja kuinka monta kynttilää haudallesi lasketaan.

Olen elossa.
Ja tunnen olevani taas elossa. Halu elää loistaa vahvana ja usko itseeni on palautunut. Seuraavaa vastoinkäymistä odotellessa, mutta kohtaan sen taas pää pystyssä ja valmiina taistelemaan. 

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Hajatelma : Alkuvuosi sumussa

Olen voinut todella huonosta koko alkuvuoden. Päivät on menneet hengitykseen keskittymiseen ja lääkärissä laukatessa. Nämä ovat saaneet pääni surisemaan erilaisista asioista. Sitä kun tämän ikäinen kaveri joutuu testamentin tekemään se avaa päässä tiettyjä lukkoja. Kuolema on aina ollut minulle paha asia. En usko mihinkään, joka aiheuttaa sen että elän aina täysillä ja koitan saada vähäisistä tunneista kaiken irti. Se on hyvin kuluttavaa jossain mielessä, mutta se myös helppottaa ahdistusta. Voi mennä nukkumaan hyvällä mielellä kun tietää että päivä ei mennyt "hukkaan". Olen myös jossain vaiheessa kehittänyt itselleni pesusienimäisen suojan, joka imee ympärillä olevaa pahuutta itseensä. Muiden ihmisten huolet lepäävät hartioillani ja heitä auttamalla suodatan omaa pahaa oloani pois. Sekin on kuluttavaa, mutta lopputulos on paljon seesteellisempi ja toimintakykyisempi ukko. 

Kevät on tulossa ja huomaan sen nyt paremmin kuin koskaan. Rinnassani kytee kipinä, joka odottaa oikeaa sytykettä. Nyt kun olen saanut ruhon toimimaan on aikaa keskittyä muuhun asiaan. Syvällisen analyysin jälkeen tajusin, että yksinäisyyteen minulla ei löydy selkeää apukeinoa. Tähän tulee muutos. 2020 on se vuosi, jolloin kitken sen itsestäni pois. 2020 on se vuosi, jonka jälkeen voin sanoa olevani parempi. 2020 on se vuosi, jolloin käännän elämästäni uuden lehden.

Elämässä pitää olla tavoitteita ja suunnittelmia. Elämästä pitää osata nauttia. Kaikki meistä lopulta kuolee, joten koitetaan elää edes hetki ennen sitä.


keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Hajatelma: Tammikuun todellisuus

Tiedättekö mikä on vaikeaa? Se on esittää olevansa vahva. Hymyillä kun sisin huutaa. Rohkaista muita kun itseäsi pelottaa. Olla tukena, vaikka sitä tarvitsisi itse eniten. Tehdä kaikkea, silloin kun et jaksa kunnolla hengittää. Olla kaikille sitä mitä he tarvitsevat, mutta et koskaan saa sitä mitä itse tarvitset. Olla vahva, vaikka on heikko. Myöntää olevansa heikko. Myöntää, että ei jaksa. Kun on tottunut antamaan itsestään paljon, ei sitä osaa edes pyytää mitään takaisin. Ei osaa ottaa vastaan mitään. Ei mitään. Ei keltään. Ei ketään. Ei....

Murhe tuudittaa minut kohta uneen ja aamulla koitan taas hymyillä. Revin ruhoni liikkeelle väkisin vaikka tiedän että parasta olisi maata vain sängyssä, mutta minua pelottaa, että en sieltä pääse pois. Kuinka pitkään menee, että joku huomaa jos katoan. On vaikeaa pysyä positiivisena ja vahvana kun keho taistelee vastaan. On vaikea jaksaa kun haluaa vain nukahtaa, mutta ei uskalla silmiä ummistaa. Annan itselleni luvan hetkeksi hajota. Itkeä paha pois ja syntyä uudelleen. Uutena ihmisenä. Heikkona, mutta täynnä toivoa. En tähän kaadu. Tämä ei minua vie hautaan. Minulla on vielä paljon annettavaa. Olen vain hetken heikko....jotta jaksan olla vahva. Muistojuhla perukaa ja sääliviestit unohtakaa. Tänä yönä palvomme kuolemaa, mutta emme vielä lähde sen mukaan. Se meitä jaksaa odottaa. 

Pysykää vahvoina ystävät.
Minäkin yritän.

perjantai 3. tammikuuta 2020

Rujoruno : Kuolen Huolella

"En ole kone sanotaan. 
Silti pakko vain jatkaa. 
On pääni täynnä usvaa. 
Piilotan sisälläni paljon tuskaa. 

Jalka polvea myöten haudassa. 
Toinen jalka kokonaan kuoliossa. 
Kyllä kuolla myöhemmin ehtii. 
Merkkaan sen ensin kalenteriin. 

Uutta lääkettä kehoon. 
Ei tämä ruho herää eloon. 
Paljonko tällä saa lisäaikaa. 
Olen alkanut jo maatumaan. 

Vasta aloitin elämäni. 
Kohta menetän kaikki ystäväni. 
Teen paniikissa testamenttia nenäliinaan. Enkä vieläkään tukeudu pyhään kirjaan.  

Elämä on huora. 
Maksu otetaan tuplana. 
Kun on elänyt täysillä. 
Kuolee myös huolella. 

Yksin elin. 
Yksin lähden. 
Älkää itkekö. 
Ainakaan minun tähden. "