Tuomitut! Spotify Viikko 9: Plääh & Nääh

Musiikin suurkuluttajana olen innostunut spotifyn (muusikot itkee verta) uutuuslistasta, johon joka viikko valitaan uusia minulle "sopivia" julkaisuja. Tuomitut! Osiossa tällä kertaa kymmenen uutta kappaletta.

Kotiteollisuus - Kusipää.
Aika perinteinen KT biisi, joka muistuttaa vanhaa "Jos Sanon" kappaletta. Miitri Aaltosen mukaan tulo on tuonut bändin simppeliin junttaan lähinnä muutaman riffin lisää joka biisiin. Mikäpäs siinä ei huono kappale jos KT miellyttää.

Dimmu Borgir - Interdimensional Summit.
Muovista ylituotettua mukametallia, ei jatkoon.

Ikinä - Turbounelmii.

Sakara Recordsin uusia kiinnityksiä. Turboahdettua Tiktakia. Vasta kuuntelin näiden debyytin, muutama tosi hyvä biisi ja monta "plääh" biisiä. Tämä uus kappale on kyllä hyvä keino tutustua bändiin. Jos tämä ei nappaa niin kannattaa unohtaa koko bändi. Ihan kiva biisi minun mielestä.

Mitä Helvettiä Nyt Taas - Kohta Kuollaan Kaikki.
Hieno nimi hämää. Tylsää mitäänsanomatonta suomirokkia..ääääh

Tuohimaa - Tänne Heti Kaikki Ja Nyt.
Iskelmä heviä Oulusta, kuin Lauri Tähkän vanhaa materiaalia vähemmällä munalla ja särömmällä kitaralla. Ei jatkoon. Hieno nimi bändillä.

Kalmah - The Evil Kin.

Tämä bändi se ei turhia muutu ja se on ihan hyvä homma. Melodista suomurinametallia. Vanhat miehet jaksaa ja taitaa taas vallan pätevä levy olla tulossa. Tämän tyylisiä bändejä ei paljoa nyt ole niin onneksi Kalmah jaksaa painaa. Jatkoon ja jopa levy hankintaan.

Rivers Of Nihil - The Silent Life.
Uusi jenkkibändi, joka kuulostaa kyllä että voisi olla kotimainenkin. Raskas kuin piru ja sopivan "häiriintynyt" meno. Tulee Shade Empiren uusi mieleen (kiitos Sami) ja Woods Of Ypress. Vallan mainiota ja epäjenkkimäistä metallia amerikanmaalta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Blaze Bayley - Prayers Of Light.
Vanha ja väsynyt Blaze. Ei jatkoon.

Autopsy - Gas Mask Lust.

Vähän laiskaa vanhanliiton kuolemaa, joka parilla kuuntelulla rupesi toimimaan. Ei mitää uutta, mut runnoo kivasti.

Tribulation - Nightbound.
Viikon yllättäjä. En pahemmin ole bändistä välittänyt, enkä jaksanut muutama vuosi sitten livenä katsoa. Nyt joku naksasti kohdilleen. Rokkaavat melodiset kitarat yhdistyy raakkuvaan vokalistiin ja pohja vire on kappaleessa jotenkin miellyttävän uhkaava. Pitää paremmin perehtyä kyllä tähän bändiin.

Tähän päättyy tämän viikon Tuomitut!. Pari kivaa uutta löyty, yksi suuri pettymys ja iso kasa tylsää harmautta.

Noh toinen postaus alla ja vielä on kivaa ollu. Eka postaus sai jo lähes 200 lukua, iso kiitos teille! 

Avaan myös blogiin liittyvän sivuston facebookiin,kuhan tässä ehtii ja jaksaa..

Kirjarovio: Gösta Sundqvist - Leevi And The Leavingsin Dynamo

"no niin tästä se sitten lähtee"

Gösta Sundqvist - Leevi And The Leavingsin Dynamo.
Kirjoittanut Timo Kalevi Forss, julkaistu 2017.

Päätin pitkän lukemistauon kun sain käsiini Gösta Sundgvista kertovan uuden kirjan.
Leevi And The Leavings tuli minulle jo lapsuudessa tutuksi, sillä sitä sai kuunnella lapsuutenikodissa useammankin eri henkilön soittamana. "Mitä Kuuluu Marjaleena" sanat syöpyivät sisääni hyvin nuorena ja jätti sinne pysyvän merkinnän. Vaikka nuoruudessani musiikkimakuani leimasi yksi ja ainut teema (black metal) pysyi Göstan nerokkaat sanoitukset ja tapa tehdä iloista musiikkia surullisista asiosta lähellä minua. Hiukan kasvettuani olen pystynyt myöntämään että pidän bändin tuotannosta, en ehkä juuri niistä kaikista hittibiiseistä, mutta bändin melankolinen lähestyminen maailmaan sopii jontenkin omaan ajatusmaailmaani.

Gösta oli hyvin mystinen hahmo jo eläessään ja kuollessaan liian nuorena 46-vuotiaana muuttui entistä mystisemmäksi. Itse en pahemmin ole jaksanut miehen taustoja tutkia, vaan olen kiinnostunut hänen laajasta 16 levyä kattavasta musiikillisesta annista. Kun kuulin että Gösta saa kirjan innostuin asiasta hyvin paljon. No kirja on nyt luettu ja tässä olisi nyt tarkoitus analysoida sitä.

Gösta oli hyvin mielenkiintoinen persoona ja uskon että vaikea kirjoitettava hahmo. Mieshän lopetti haastattelujen antamisen 1995, eikä bändi soittanut keikkoja. Ne haastattelut jotka Gösta antoi sisälsi paljon sisäpiirin vitsejä, fiktiota ja realismia sekoittavia tarinoita ja miehestä ei tuntunut kukaan ottavan selkoa millon hän oli tosissaan. Kirjailija Timo Kalevi Forss repi varmasti pelihousunsa tätä kirjaa tehdessä ja Göstan haastatteluja lukiessa. Kirjan tekoa tuskin auttoi sekään, että miehen lähipiiri ei ilmeisesti suostunut antamaan haastatteluja tätä kirjaa varten. Joten kirja joutuu nojaamaan pääosin Göstan itsensä antamiin vanhoihin haastatteluihin ja bändikaverien/työkaverien haastatteluihin.

Tämä kirja oli todella raskasta luettavaa ja minulla kesti tolkuttoman kauan että sain sen luettua. Teos kun on kirjoitettu kuin lukisit wikipedia sivua. Täynnä viittauksia ja lyhyitä pätkiä haastatteluista. Kirjassa on selkeät osiot, joissa kuljetaan ajallisesti aina oikeassa järjestyksessä. Sitten siinä on toinen "aikajana" joka menee levyjen julkaisu järjestyksessä. Tämä aiheuttaa sen että yhdellä sivulla voidaan puhua Göstan lapsuudesta ja seuraalla sivulla 20-vuotta myöhemmin julkaistusta levystä. Sekavaa.

Itse levyistä on tehty arviot ja jokaisesta kappaleesta kerrotaan onko se Timo Kalevi Forssin mielestä nyt hyvä vai huono kappale. Tämä on aika mielenkiintoinen ratkaisu, jos otetaan huomioon muun kirjan wikipedia tyylisen kirjoituksen. Onkin kuin lukisi kahden eri tyypin kirjottamia juttuja. Onneksi kirjoitustyyli tasoittuu kirjan loppua kohti, joskin se tasoittuu lähinnä niin että kirjoittaja  alkaa tuomaan enemmän ja enemmän omia mielipiteitään wikipedia osuuksiin.

En tiedä iskikö miehelle burnout vai onko Gösta joskus "kussut sen muroihin" sillä jossain vaiheessa kirjan sävy muuttuu jopa hieman aggressiiviseksi Göstaa kohtaan. Lähes jokaisessa tilanteessa miestä mollataan ja hänen valintoja arvostellaan. Tämä ryhtyi ärsyttämään hyvin nopeasti ja oli yksi syy miksi kirjan lukeminen kesti niin pitkään. Kirjoitustyylin rönsyily oli jotenkin todella ärsyttävää ja tätä ei auttanut tarinoiden välissä olevat väkisin väännetyt "levyarviot".

No lopulta sain kirjan luettua ja olin valaistunut monestakin asiasta. Gösta oli visionääri, joka oli lahjakas kertomaan mitä halusi ja motivoi muita tekemään ne asiat mitä hän itse ei osannut. Mies oli myös hyvin arka ja piti tiettyä suojamuuria itsensä ympärillä kokoajan. Hän oli todella kriittinen itselleen ja varmasti hyvin ahdistunut persoona. Kuka tietää olisko mies vielä hengissä jos hän olisi osannut nauttia enemmän elämästä, suosiosta ja olisi välillä löysännyt tahtia.

Kaikesta huolimatta suosittelen kaikkia Leevi and The Leavings faneja lukemaan tuon kirjan, jota taitaa saada nyt parilla kympillä kirjakaupoista.

"..no niin avaus on tehty, hyvinhän tuota juttua tuli..pitää katsella mikä on sitten seuraava tekstin aihe ja milloin kirjoitus into taas iskee.."

-Jannetus-

Jostain se on aloitettava?

"No nyt se sitten tapahtui.
Menin ja aloitin blogin.
Mitähän hemmettiä minä taas oikein ajattelin.
No pitäisi varmaan sanoa jotain fiksua.."

Päätin aloittaa tämän blogin puhtaasti siitä syystä, että minulla on paljon kirjoitettavaa ja sanottavaa. Onko niissä mitään tärkeää tai järkevää on jokaisen päätettävissä. Yleensä olen kiusannut kavereitani "somessa" kirjoituksillani, mutta nyt päätin ottaa erilaisen lähestymistavan.

Huomioikaa että en ole mikään "ammattimainen" kirjoittaja ja virheitä tulee teksteissä olemaan reippaasti. En pahemmin mieti mitä kirjoitan, joten sanat tulee suoraan jostain aivojen syvistä syövereistäni ja sormet koittavat parhaansa mukaan kirjailla ajatukset näppäimmistön välityksellä tähän blogiin.

Huomioikaa myös että kirjoitukset voivat olla hyvin mustan huumorin kyllästämiä ja jopa joskus mauttomia, eli "mielensäpahoittajat" voivat suosiolla lopettaa lukemisen ja mennä vaikka ulos nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta.

"Noni nyt ne tietää missä mennää.
Pitäisikö sitä jotain järkevää kirjoitettavaa keksiä..."