Tuomitut: Viikko 13

Viikate - Tuulenhuuhtomat.
Perinteistä Viikatetta hyvässä mielessä. Tarttuva melodia ja hyviä sanoitusoivalluksia. Hammond osuudet sopii bändin soundiin hyvin.

Mokoma - Kevyet Mullat.
Noh..perinteistä Mokomaa huonossa mielessä?  Hemmetin hieno loppu, joka ei muuhun biisiin oikein edes sovi. Hyvät sanotukset kuten Annallalla nykyään rupeaa aina olemaan. Sovitus nooh..ensinnäkin tuntuu että biisi lähtee kappaleen keskeltä soimaa. Kertosäe on kaameaa Marraskuraa ja säkeet kuulostaa lähes täysin 3 muulta Mokoman biisiltä.

Dimmu Borgir - Council Of  Wolves and Snakes.
Äääääh kun nämä uudet dimmut on tylsiä ja munattomia. Mitään sanomatonta tekotaiteellista, tekosynkkään muniinpuhaltelua.

Zeal & Ardor - Gravedigges Chant.
Erilaista musiikkia. Orjien gospelia ripauksella väkivaltaa, kuolemaa ja saatanaa. Yksinäisenä biisinä ihan toimiva, mutta uskon että levykokonaisuudessa toimi vielä paremmin.

Mustan Kuun Lapset - Ikaros
Ei nää uudet MKL biisit oikein lähe. Vanhan bändin rujo runnollisuus ja taiton tehdä kauniin koskettavia biisejä loistaa poissaololtaan.

Mustaa - Vaapaasukeltaja
Indie poprockia parhaimmillaan. Mukavan synkkä pohja fiilis ja hyvät sanotukset. Tähän pitää paremmin tutustua.

Tuomitut: Mitäs sitä on tullut kuunneltua?

Poikkeuksena Tuomitut osiossa tänään biisejä jotka olen itse valkannut uutuus kattauksesta. Osa bändeistä on uusia, osa tuttuja joiden uusia biisejä olen odottanut.

Kaaoksen Ystävät - Huuto
Suomigrungea? Mitä ihmettä? No joo harvinaista menoa, mutta harvinaisen hyvää matskua jätkät tekee. Huuto ei ole niin hyvä kappale kuin edellinen sinkku "Älä Korjaa Minua", mutta perhana ei nämä jätkät osaa huonoa biisiä varmaan edes tarkoituksella tehdä. Sopivan ahdistunutta, rokkaavaa ja vokalistin ääni on mahtava.

Mournful Lines - Vanish
90-luvun lopun hengessä menevää  "gootti" metallia. Melodista ja sopivan synkkää. Jos olisi tullut aikoinaan niin olisi saattanut jäädä vähän muiden bändien jalkoihin, mutta nyt kun vastaavaa musaa ei paljoa ole tarjolla nostaa se bändin mielenkiintoa entisestään. Soundipuolella jyräävää menoa ja sanoitukset sopii teemaan. Vähän välillä meinaa vokalistilla olla vaikeaa osassa biiseistä, reippaasti vaan niitä tuplauksia sinne mukaan niin helpottaa :-)

Seraphiel - Svavengers
Oih Nitte Vänskä on taas kunnon räimeen parissa. Super Power Metalliksi musiikkiaan kutsuva bändi näyttää kyllä kaapin paikan Battle Beastille ja Beast In Blackille ym. samantyylisille bändeille. Meno on kuin Niten aikaista Battle Beastia, mutta jotenkin piirun verran häijympää, enemmän metal ja vähemmän pop. Nospa nämä sais tuulta alleen.

Psychostick - From The Heart (I Hate You)
Harvinainen Psychostickin biisi, joka toimii ilman musiikkivideota. Kuten yleensä tällä bändillä soitannollisesti ja tyylillisesti mennään ihan pätevällä pohjalla ja sanoitukset sitten tuo bändin kieroutuneen huumorintajun esille. Tästä tulee mieleen "Sandwich" levyn "#1 Radio $ingle" nerokkuus ja armoton vittuilu tietyille bändeille. On muuten pirun hieno huumorihevi bändi jenkeistä, kannattaa aloittaa bändin musiikkivideoilla, jotka löytyy Youtubesta.

....Mutta semmosta väsynyttä tekstiä näin sunnuntain kunniaksi, uutta kirjaroviota tulossa taas, kuhan saapi ton nykyisen teoksen luettua..

Kirjarovio: Totuus Palaa – Jouni Mömmön Maailma

Totuus Palaa – Jouni Mömmön Maailma

Kirjoittanut: H.S.Arkko. Julkaistu 2018 LIKE

”Maria Madgalenasta Mana Manan”

Nykyään tulee ostettua harvoin kirjoja ja vielä harvemmin tulee ennakkotilattua kirjoja.

Joskin kun luin sosiaalisesta mediasta, että Jouni Mömmöstä olisi tulossa kirja tilasin samalta istumalta. Olen henkeen ja vereen Mana Mana fani. Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin ”Kuolla Elävänä” biisin. Kappale räjäytti tajuntani. Biisistä huokuva depressio ja ahdistus syöpyivät mieleeni ja tuota istumalta olin sitä mieltä, että Mana Mana oli hienoimpia bändejä koskaan. Vuosien päästä tämä ”ihastus” ei ole laskenut mihinkään. Bändin molemmat levyt ja livelevy palaa tasaisen tappavasti soittimeen ja jaksan kuunnella ne läpi uudelleen ja uudelleen.

Jouni Mömmö esittäytyi minulle hulluna nerona, joka loihti kasan klassikoita ja sitten tappoi itsensä. Jostain syystä en sen enempää bändiä tutkinut. Minulle Jouni Mömmön kirja sisälsi siis hyvin paljon täysin uutta tietoa ja se muutti käsitystäni niin Jouni Mömmöstä, kuin itse Mana Manasta. Seuraavassa arvostelussa voi olla ”spoilereita”, joten teitä on varoitettu.

Jouni ”Joni” Mömmö rehtorin poika syntyi Joensuusssa paremmintoimeen tulevaan perheeseen, jossa vallitsivat selkeät ja jyrkät säännöt. Politiikasta kiinnostunut Jouni käytti jo nuorena paljon päihteitä, aivan kuin koitakseen paeta kotioloja, joita hän kovasti halveksi, vaikka hänen isänsä kovan kuoren alla oli poikaansa rakastava mies. Päihteet, kiertolaisuus ja helppo elämä ohjasi nuoren miehen puuhia, kuten myös intohimo musiikkiin. Jouni ei sinänsä ollut mitenkään lahjakas soittaja, mutta hän omaksui paljon uutta musiikkia ja imi itseensä informaatiota eri bändeistä. Mies tutustui myös paikallisiin muusikoihin ja toimikin ajoittain Sielun Veljien keikkakuskina. Viimeistään Ruotsissa asuessaan oli selvää että päihteet tulisivat näyttämään selkeää kuvaa Mömmön elämässä. Pilvestä täysin sekaisin menevä mies löysin LSD ja saattoi vajota pitkiksi ajoiksi omiin maailmoihinsa. Jollain noilla matkoilla Mömmö päätti, että hänestä tulisi joskus ”rockstar”. Tähän tuli ensimmäinen tilaisuus kun Jouni värvättiin pitemmäksi pestiksi Sielun Veljet yhtyeen kuskina. Tuolloin Jounilla oli paljon ideoita ja hän koitti tuoda niitä varsin huonolla menestyksellä bändin soittoon. Noihin aikoihin miehen mielenterveys alkoi myös rakoilla ja päihteiden väärinkäytön johdosta mies sekoili paljon, jopa liikaa ollakseen Sielun Veljissä.

LSD, Skitsofrenia ja kiinnostus magiaan ajoikin miehen useasti suljetulle osastolle, jossa mies ahdistui entisestään. Kaiken sekoilun keskellä Jouni kasasi Silmienvaihtajat bändin, jonka demoista kasattiin iso osa Mana Mana biiseistä. Jouni löysin ”sielunkumppaninsa” vahvasti viinaan menevästä Otra Romppaisesta, joka oli kylän kovimpia kitaristeja ollessaan jotenkin tolkuissaan. Juoppohullu Otra ja skitsofreenikko Jouni löysivät yhteisen sävelensä ja niin Mana Mana luotiin. Bändillä oli alusta asti hyvin omintakein ote musiikkiin, sillä muunkin Mana Mana miehistön ollessa jotenkin ”rikki” soitettiin iso osa keikoista sinne päin, jos soitettiin ollenkaan ja hyvin sekalaisella/sekavalla miehistöllä. Tarina kumminkin kertoo että ne hetket kun miehistön sekaisen olevat päätä sattuivat olemaan samalla taajuudella oli bändin keikat maagisia. Tämä kaikkien jäsenten toisia tukeva hulluus saatiin onneksi taltioitua ”Totuus Palaa” levylle, joka jäin Jouni Mömmön viimeiseksi. 1991 ollessaan 35-vuotias Jouni ”Joni” Mömmö yritti itsemurhaa lääkkeillä, vietiin sairaalaan ja kertoman mukaan tukehtui omaan oksennukseensa ollessaan lepositeissä.

Kunniottaakseen Mömmöä Otra keräsi Jounin tekemät sanoitukset, kotiäänitykset ja keikoilla kokeillut biisit ja kasasi niiden pohjilta bändin toisen ja viimeisen levyn ”Murheen Laakso”. Tämä ei sinänsä ollut Otralle tuntematon pesti, sillä ilman hänen sovituksiaan ja yhteyttään Jouniin ei olisi bändin ensimmäinen levy koskaan valmistunut. Bändi heitti vielä keikkoja Mana Mana nimellä käyttäen kahta eri laulajaa. Mana Manan viimeinen keikka äänitettiin livelevyksi. Tämän jälkeen bändi on soittanut keikkoja Murheenlaakso nimellä.

Jouni Mömmön Maailma on vallan mainiosti kirjoitettu ja H.S.Arkko on onnistut kirjoittamaan sangen uskottavasti Jounin hulluudesta ja päihteiden käytöstä. Aluksi kirja vaikutti todella raskaalta luettavalta, sillä sen lauseet olivat täynnä sivistyssanastoa ja hyvinkin monisäikeisiä lauseita, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti. Jouni Mömmöstä annettiin rehellinen kuva ilman jalustalle nostamista, tai turhaa panettelua. Mies joka halusi olla ”rockstar”, mutta ei oikein osannut soittaa mitään ja usein Mömmö soitti keikalla kitaraa, joka ei ollut edes missään vahvistimessa kiinni. Onneksi Mömmöllä oli visio ja taito luoda synkkyyttä tihkuvia sanoituksia. Silti miehen päiteiden ja hulluuden runtelimista aivoista saatiin Otran avustamina ulos pirun hienoa musiikkia, joka koskettaa vielä tänäkin päivänä.

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille suomirockista ja raskaasta suomalaisesta rockista pitäville. Jos 70-luvun lopun punk kiinnostaa kirja kertoo siitäkin hyvin paljon. Se kertoo päihteistä, erilaisesta maailmasta ja ajasta. Kirja kertoo mielenterveysongelmista ja niiden kanssa kamppailevasta miehestä. Jos Mana Mana on sinulle tuntematon yhtye sinulle, suosittelen että aloitat kuuntelemisen bändin kakkoslevystä ”Murheen Laakso” se on ehkä hiukan helpommin lähestyttävämpi kuin ensimmäinen levy. Myös tuo ”Kuolla Elävänä live” on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen, sillä siinä on osa biiseistä tiukimmillaan.

...nyt vain tilaamaan Silmienvaihtajat demonauhotuksia...

Hajatelma: Maanisdepressiivinen Oravanpyörä

Lasken tunteja milloin työt loppuu. Lasken tunteja milloin pitää mennä nukkumaan. Lasken päiviä milloin on viikonloppu. Lasken päiviä milloin on seuraava loma.

Näin loman kynnyksellä sitä pysähtyy välillä ihmettelemään milloin elämä muuttui pelkäksi viikonlopusta viikonloppuun ja lomasta lomaan elämiseksi. Kaikki muu on harmaata massaa, asioita jotka on pakko hoitaa. Olen kuin narkkari, koitan selvitä seuraavaan annokseen asti. Seuraavaan viikonloppuun asti.

Täytän tänään 34-vuotta. Tilastot kertovat että oravanpyörä on vielä toiset mokomat jäljellä ja elinvuosia jopa 2 kertaa tuo määrä. Näin synttärinä sitä vaan miettii on nuo päivät elämisen arvoisia, jos ne menee lähes kokonaan sumussa.

Hajatelma: Työ ja raha.

"Kuule Partanen kyllä töetä pittää tehä" on elämänviisaus jonka sain parikymppisenä silloiselta työnantajalta. Paukutin silloin tehdä vartijan ja järkkärinhommia, sekä autoin lomitushommissa. Silloin tutustuin ensimmäisen kerran todelliseen väsymykseen, joskin oma hajatelma joskus toiste.

Itseasiassa tuossa viisaudessa on virhe. Töitä ei sinänsä ole Suomenmaassa pakko tehdä, mutta laskut pitää maksaa. Laskuja ei sinänsä ole pakko hankkia ja niistäkin saa osan työnnettyä sossun tai kelan maksettavaksi. Hienoa että meillä on tällaiset tukiverkostot ja harmi että osa ihmisistä käyttää niitä törkeästi hyväkseen. Siitä myös omaa hajatelmaa tulevaisuudessa.

"Töetä pittää tehä" ehkä sinä onkin totuuden kipinä. Jos haluat elämääsi jotain erikoista, uutta ja jännää se vaatii rahaa. No joo "raha ei tee onnelliseksi", mutta se mitä sillä rahalla saa piristää kummasti harmaata arkea.

Olen materialisti ja minulla on niin kuin eräs ihminen kerran sanoi "materialismionnellisuus". En häpeä sitä missään nimessä. Pidän uudesta tekniikasta, soittimista jne. Ja minusta raha on tehny tuhlattavaksi. Sitä kun on ison osan elämästään ollu köyhä, niin moni luulisi minun oppineen säästäväiseksi? Ehei päinvastoin. Aina löytyy joku paikka mihin rahan työntää.

Vuosien tauon jälkeen teen nyt taas enemmän töitä kun vuosiin. Osa harrastuksista kun vaatii paljon aikaa, energiaa ja rahaa. Sitä koittaa nyt vanhempana ja viisaampana tasapainotella kuinka paljon duunia jaksaa ja tarvitsee tehdä. Vaikka väsymys painaa on nyt muutaman kk ollut tilanne aika hyvä.

"Kyllä töetä pittää tehä", mutta sen hedelmistä tulee jaksaa myös nauttia.
Hyvää maanantaita kaikille ja hyvää työpäivää.

..seuraava kirjarovio tulossa tällä viikolla...

Hajatelma: Parasta aamussa.

Top-3 parasta asiaa mitä voit aamulla tehdä. Tähän kastiin kuuluu ehdottomasti laskujen maksu. Siellä se raha möllöttää tilillä ja odottaa. Odottaa että otan tunnuslukulistan esiin ja aloitan laskujen naputtelun.

Nykyään kun lähes kaikki laskut on sähköisessä muodossa niin ei tarvitse kuin tarkistaa lasku ja hyväksyä se. Kerätä iso lista laskuja ja kerralla maksaa pois. Olet taas ruokkinut oravanpyörää ja vaikka sinne tilille jäi kaksi numeroinen luku hymyilet. Huomenna todellisuus iskee kun jääkaappi on tyhjä, olet unohtanut pari laskua ja viikonloppuna olisi treffit.

Tänään olet parempi ihminen ja voit hyvällä omallatunnolla tuhlata muutaman euron vaikka herkkuihin, tai käydä ruokatunnilla syömässä. Sitten vain odottamaan sitä seuraavaa palkkapäivää.

Ja mitä ne kaksi muuta Top-3 listalla olevaa asiaa on?
Hotellinaamiainen ja aamuseksi.
Kumpaakaan ei ollut tänäkään aamuna tarjolla.

..ei kellään olis vipata paria kymppiä..

Hajatelma: Kriisistä kriisiin?

Hajatelmaa taas kerran, tämmöiset tekstit tuntuvat helposti tulevan..

Viikko sitten kävin palauttamassa pulloja, joita oli kertynyt useampi kassi. Kainalossa koitin pitää keikkajulistetta, joita olin jo liimaillut ympäri kaupunkia. Pysähdyin hetkeksi ja naurahdin. Tein tätä samaa hommaa kymmenen vuotta sitten. Tuolloin nuorena miehenä haaveilin muusikon urasta. Mahdollisesta Suomen ja maailman valloituksesta. Tuolloin ei ollut taitoja, mutta intoa sitäkin enemmän ja silloin on lyöty pohjatyöt tulevaisuudelle.

Pikakelauksena nykyisyyteen. Jaan itse vieläkin keikkajulisteet ja pankkitili ei olen sen kummemmin kasvanut. Silti huulillani voi huomata pienen hymyn. Kymmenen vuotta ja rakastan musiikin tekemistä enemmän kuin koskaan. Nykyään realistisemmat haaveet yhdistyy soittamisen riemuun, parhaiden ystävien kanssa vietettyyn aikaan ja itsevarmuuteen siinä että vuosia sitten valittu suunta on oikea.

Joten kun kymmenen vuoden päästä, kun olen taas laittamassa keikkajulisteita ja palauttamassa tyhjiä pulloja, jotta saan jääkaapin täytettä. Uskon että voin hymyillä silloin entistäkin leveämmin, sillä tiedän että elämäni ei ole mennyt hukkaan, koska olen tehnyt sitä mitä rakastan maailman parhainten ihmisten kanssa.

peace & love

Tuomitut! Spotify Viikko 10: Kaikkea jännää!

Spotify on kaikessa viisaudessaan tarjonnut minulle uusia biisejä ihmeteltäväksi. Jostain mystisestä syystä tällä viikolla on lista täynnä kappaleita monesta eri maasta.

Blaze Bailey - 18 Day
No tässä on jotain. Kappale kuulostaa hitaalta Iron Maidenilta. Toki tästä kuulee että Blazen ääni ei ole mitä se on normaalisti ollu, mutta hitaammalla tempolla tuleva laulu onnistuu suhteellisen hyvin ja naispuolinen tuplaus kasvattaa kappaletta todela hyvin. Säkeen laulurytmitys jää kivasti päähän ja riffit on kivan iskeviä. Varmaan pitää se koko levy kuunnella.

Konstantin Stupin - Anna Karelina
Venäläisen punkin ja rockin isähahmo, joka harmittavasti kuoli pois Maaliskuussa 2017. Koska miehestä ei löydy materiaalia muuten kuin venäjäksi on paha kertoa ukosta mitään. Pirun kovia biisejä se ainakin on tehnyt.  Tämä kappale on julkaistu 2018 en tiedä sitten onko tämä viimeisiä mitä mies on tehnyt vai joku vanha biisi uudelleen miksattuna.
spotify:track:3PuqvfQaSYdDxABHBPLebH

Hunter - Kim
Puolalaista "soul metallia". Kuulostaa hämärästi Subn Urban Triben ja Waltarin sekoitukselta, vähän turhan kikkailevaa. Ei toiste jooko?

The Diamond Underground - I Dont Care Anymore.
Mystinen moderni indie rock artista maasta X. Tylsä biisi, ei jatkoon

Dr. Spock - Elefanto Be
Avantgarde hevirockia Islannista. Hyvin hämmentävää ja tulee Virolainen Winny Puhh mieleen. Vallan hilpeää matskua. Bändin on ilmeisesti kovassa nosteessa kotimaassaan, voittanut vaikka mitä palkintoja ja nyt pyörinyt paljon ulkomailla. KIVAA JA JÄNNÄÄ!

Trick Or Treat - Prince Valiant
Italialaista laimeeta munatonta power metallia, ja riffit on varastettu jostain joululaulusta. Ei jatkoon.

The Dead XIII - Angels
Modernia melodista metallia, jossa on joku suomalaiselle soundaava juttu, vaikka bändin on Englannista. Vokalistilla on ovela soundi äänessä, muuten aika harmaata massaa.

Nuoret Vihaiset Miehet - #Hihatpalaa
1989 Porissa perustettu "rock" yhtye. Ihan hirveetä kuraa. Tekisi mieli repiä korvat irti kun tätä kuuntelee. Tehnyt kuulema Porin Ässille kannatusbiisin. JEE...

Tämmönen Tuomitut! Aika paljon oli kökköä tarjolla tällä viikolla, mut katsellaan mitä ensiviikko tuo tullessaan.

Seuraava kirjarovio tulossa kuhan saan luettua edellisen, Hajatelmia olis parikin tulossa..¨
Facebook sivut avattu: https://www.facebook.com/Jannetus/