Pysähdyn miettimään mennyttä elämääni, sitä kivistä polkua jonka olen kulkenut. On ihme, että olen edes elossa. Kohtalon ivaa vai pelkkää typeryyttä.
Olen ollut köyhä ja juonut liikaa.
Melkein kuollut kolme kertaa.
Rakastanut niitä jotka ei sitä ansainnut. Kadottanut ne jotka sen olisi tarvinnut.
Burnoutista uuteen nousuun.
Rikkoontuneen miehen hymyllä peitän. Opetellut elämään heikkouksieni kanssa. Opetellut elämään itseni kanssa.
Eletty elämä kehossa tuntuu. Joka vuosi mies vähän murtuu. Usko rakkauteen vähitellen horjuu. Tahto elää vaan ei aina kaikkeen riitä.
Pysähdyn miettimään mennyttä elämää. Tuskin olisin jaksanut enempää. On ihme, että olen edes elossa. Täynnä pelkkää surua ja murhetta.
Joskus täytyy hajota, tullaakseen taas ehjäksi. Hyvää loppuvuotta rakkaat ystävät. Tuokoot 2020 valoa elämään.
