Hajatelma: Luovuus kadoksissa

Minulla on pari viikkoa ollut äärettömän luova olo. Se on se tunne kun sormia kihelmöi ja pää surisee täynnä ajatuksia. Jotain olisi pakko päästä luomaan, mutta mitä? Millä saisin sen kaiken esiin? Mikä tyynnyttää ajatuksia täynnä olevan pään?

Sanotuksia ei synny edes väkisin.

Kitaralla toistan samoja riffejä. Pää on liian täynnä. Liian täynnä kaikkea, joka pitäisi saada ulos. Kirjoitan rivin ja pyyhin sen pois. Uudelleen ja uudelleen. Rivi,pois,rivi,pois jne...

Mikä tyynnyttää laukkaavan mielen?

Hajatelma: Outo tunne..

Heräsin maanantaihin. Keli kostea ja lämmin. Paikat hellinä viikonlopun muutosta. Kroppa huutaa lepoa, mutta annan sille vain magnesium poretabletin. Kissa naukuu ruokakaapin edessä, annan sille ruokaa ja se kehrää kiitokseksi. Laitan aurinkolasit päähän ja lähden töihin. Kaupunki on hiljainen se heräilee vasta. Ajan työpaikan pihaan omalle paikalleni ja tunnen oudon tunteen. Aivan kuin jotain puuttuisi tästä aamusta. Herkistän aistini ja keskityn. Maailma kuuluu selkeästi ja kirkkaasti. Sitten ymmärrän. Kohina on poissa. Päässä jylläävät ajatukset saavat normaalisti pääni surisemaan. Kaiken taustalla kuuluvat staattinen hurina on kadonnut. 14.05.2018 heräsin pitkästä aikaa stressivapaana. Onkohan tämä tarttuvaa? Ja kuinka pitkään kestä?

Hajatelma: Muutos..

Vielä yksi yö ja muutan pois. Jätän avaimet pöydälle ja käännän joskus niin tärkeällä tuntuneelle asunnolle selkäni. Koti tuo paikka ei ole minulle ollut useaan vuoteen ja viimeisin vuosi asuessani siinä alleviivasi tätä tunnetta. Se tunne kun et koe olevasi turvassa. Yöisin vaivaavat painajaiset menneestä ajasta, tuosta ajasta hyvin erilaisesta. Joskus asunto oli tärkein asia maailmassa, mutta nyt siitä on tullut ankkuri, joka pitää minua väkisin paikoillani. Saatan vuodattaa tuleva viikonloppuna kyyneleen, mutta siinä on toivon kipinä. Maanantai on hyvä päivä aloittaa puhtaalta pöydältä, elämä useamman painolastin kevyempänä..

Seuraa Raskaat Mullat blogia:
https://www.facebook.com/Jannetus/
Sekä:
https://www.bloglovin.com/blogs/raskaat-mullat-19442625

Blogille näkyvyyttä

Follow my blog with Bloglovin

Hajatelma: Kasva jo aikuiseksi?

Kasva isoksi älä aikuiseksi. Lempi lausahduksiani, jonka äiti on joskus minulle sanonut. Isoksi olen kasvanut ja olen kynsin ja hampain koittanut välttää aikuistumista, mutta vaikka kuinka taistelen vastaan en voi taistella vanhenemista vastaan. Kipujen kasvaessa, palautumisajan pidentyessä sitä huomaa, että väsymyksen raatelema ruho kun ei ole sama kuin kymmenen vuotta sitten. Mielen mustuessa pääse myös aikuisuus hiipimään sieluun. Pitäisikö sitä alkaa käyttäytymään ikäiseni tavoin?

Vapun jälkeinen keskiviikko ja mietin taas vakavissani elämää. Normaalit vappukuviot aiheutti lähinnä ahdistusta ja selkäkipua. Noista jälkimmäinen alkoi vaivaamaan niin pahasti, että en töihin päässyt. Päivä menikin lääketokkurassa sohvalla maaten outoja videoita YouTubesta katsellessa. Ja vaikka kuinka muutto painaa päälle sain pidettyä itseni tiukasti lepoasennossa.

Niin ajatukset aikuisuudesta? Ne taisivat hävitä lääkkeiden tuomaan pehmeyden tunteeseen. Pakollinen pysähtyminen tuntuu tekevän hyvää niin keholle kuin mielelle. Ehkä sitä pitäisi vain useammin laittaa puhelin kiinni, verhot ikkunoihin ja tuijottaa tyhjyyteen. Joku päivä tyhjyys vastaa minulle takaisin, mutta ei vielä tänään...