Hajatelma: Helmikuu 2023

Havahduin kauhukseni outoon ajatukseen. Olen tätä ajatusta koittanut pitää piilossa ja vältellyt mahdollisimman paljon. Jostain se kuitenkin on minut löytäny ja mieleni täyttänyt. En tiedä pitkäänkö pystyn taistelemaan sitä vastaan, sillä tiedän sen olevan pahaksi minulle.

Huomasin, että haluaisin taas rakastua. Kaipaan sitä lämmintä painetta rinnassani. Kutinaa vatsan pohjalla. Sitä kun toinen on mielessä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.

Toivottavasti tämä olotila menee nopeasti ohi, sillä luottamukseni ihmisiin on vieläkin vähän hukassa.

Hajatelma: Tammikuu 2023

Olen alkanut taas ärsyyntymään ihmisistä. Heidän pienet ongelmansa ja neuroosinsa. Tapansa puhua ja pienet ongelmansa. Tämähän on pelkästään hyvä asia. Puolen vuoden välinpitämättömyyden aalto on siis selätetty.

Kun huomaan ärsyyntyväni pikkuisista asioista tiedän, että alan olla oma itseni. Elämässä on stressin määrä hyvässä suhteessa positiivisten asioiden kanssa. "Pienet on huolet ja murheet kun tuommoinen ärsyttää" on lause jota käytän usein. Tässä tapauksessa se on vain positiivinen asia.

Kun jaksaa ärsyyntyä turhasta huomaa, että sillä on myös vastavoima. Olen huomannut, että alan taas ihastumaan ihmisiin. Heidän persoonalliset kasvon piirteensä, oivallinen huumorintajunsa ja kaunis hymynsä saa jonkin heräämään sisälläni. Uskon ihmisiin. Tämän uskon luulin jo kadonneen, mutta sieltä se vain kömpii esiin, ehkä hieman rähjääntyneenä, arkisena ja varovaisena, mutta hengissä se vielä on.

Olkoot tämä blogi avaus paremmalla vuodella 2023. Valoisammalle tulevaisuudella, jossa isoin huoli elämässä on se, että meneekö auto katsastuksesta läpi ja että unohdin ostaa aamuksi kahvia.