Olen voinut todella huonosta koko alkuvuoden. Päivät on menneet hengitykseen keskittymiseen ja lääkärissä laukatessa. Nämä ovat saaneet pääni surisemaan erilaisista asioista. Sitä kun tämän ikäinen kaveri joutuu testamentin tekemään se avaa päässä tiettyjä lukkoja. Kuolema on aina ollut minulle paha asia. En usko mihinkään, joka aiheuttaa sen että elän aina täysillä ja koitan saada vähäisistä tunneista kaiken irti. Se on hyvin kuluttavaa jossain mielessä, mutta se myös helppottaa ahdistusta. Voi mennä nukkumaan hyvällä mielellä kun tietää että päivä ei mennyt "hukkaan". Olen myös jossain vaiheessa kehittänyt itselleni pesusienimäisen suojan, joka imee ympärillä olevaa pahuutta itseensä. Muiden ihmisten huolet lepäävät hartioillani ja heitä auttamalla suodatan omaa pahaa oloani pois. Sekin on kuluttavaa, mutta lopputulos on paljon seesteellisempi ja toimintakykyisempi ukko.
Kevät on tulossa ja huomaan sen nyt paremmin kuin koskaan. Rinnassani kytee kipinä, joka odottaa oikeaa sytykettä. Nyt kun olen saanut ruhon toimimaan on aikaa keskittyä muuhun asiaan. Syvällisen analyysin jälkeen tajusin, että yksinäisyyteen minulla ei löydy selkeää apukeinoa. Tähän tulee muutos. 2020 on se vuosi, jolloin kitken sen itsestäni pois. 2020 on se vuosi, jonka jälkeen voin sanoa olevani parempi. 2020 on se vuosi, jolloin käännän elämästäni uuden lehden.
Elämässä pitää olla tavoitteita ja suunnittelmia. Elämästä pitää osata nauttia. Kaikki meistä lopulta kuolee, joten koitetaan elää edes hetki ennen sitä.
