Herään.
Hengitys alkaa tasaantua samalla kun silmät hakevat jotain tuttua pimeässä huoneessa. Unen rippeet katoavat silmistä ja huomaan olevani omassa sängyssäni. Ahdistus alkaa hellittää, huokaan ja siirryn vuoteen reunalle istumaan. Monelle ihmiselle painajaiset on kauhukuvia, fantasiaa tai konkreettista pelkoa. Itselleni unien kauhuedet näkyvät normaalipäivän tilanteina, joissa epäonnistun. Usein unessa on mukana kaikesta haukkuvat ja arvosteleva hahmo, jota ei voi miellyttää. Hahmon pilkka kaikuu pitkään korvissa ja vaikuttaa olotilaan useamman päivän.
Joka uniinsa uskoo, se varjoaan kumartaa. Kuuluu vanha sananlasku ja se pitää paikkansa. Minun painajaiseni ovat menneisyyden haamuja, jotka koittavat nujertaa minut vielä kerran. Ne on katkeria muistoja aikaisemmasta elämästä, toiveita ja pettymyksiä. Asioita jotka odottavat syvällä sisälläni ja odottavat heikkoa hetkeä jolloin hyökkäävät. Tästä syystä pitäisi kulkea vaan pää pystyssä, kaikesta paskasta selvinneenä ja olla ylpeä itsestään. Sillä jos et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet ei kukaan muukaan tule sinua koskaan hyväksymään.
..kevyttä analyysiä itsestä huonosti nukutun yön jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti