Hajatelma: Tuttu matka.

Olen taas ollut hyvin ahdistunut.
Siksi koitan pysyä liikkeessä. Suunnittelen päiväni niin täyteen, että en ehdi ajatella. Ajatteleminen on nyt liian raskasta. Kehoni kaipaa lepoa, mutta en sitä sille anna. Jos pysähdyn joudun taas olemaan itseni kanssa ja myöntämään omat heikkouteni.

Kärsin myös pahasti epätodellisesta olosta ja aika liikkuu oudolla tavalla. Tämä on merkki ylirasittuneista aivoista ja siitä kuinka ne koittavat karsia minut kasaan. Kyllä ne minut kasaan saakin, kuten on aina ennenkin. Se vain vaatii taas aikaa.

Siihen asti koitan pitää päätä väkisin pystyssä ja hymyillä vaikka väkisin. Nauran, jotta en itke. Älkää antako pimeyden tarttua tai olko turhaan huolissanne. Pohjalta nousu on jo aloitettu ja matka on tuttu.

Hajatelma: Muistoja saunassa

Löysin itseni muistelemassa menneitä. Minulla on tapana laittaa saunaa soimaan aina jotain random musiikkia. Tällä kertaa valitsin jostain syystä Eläkeläiset. En pahemmin ole niiden levyjä kuunnellut, joten pistin tutun kokoelman soimaan. Eka biisin alkaessa syöksyi muistot 20-vuoden takaa päälleni.

Olin vasta muuttanut Iisalmeen, sillä lapsuuteni asuin Vieremällä. Vihasin sitä koko sydämestäni. Ylä-aste oli minulle todella raskasta aikaa. En oikein löytänyt paikkaani ja "outona epäurheilullisena" poikana minua oli helppo kiusata. Uskon että oma masennukseni on sieltä saanut vahvan perustuksen. Kun pääsin amiskaan etsin itseäni todella vahvasti. En tiennyt itsekään kuka olin ja kuka halusin olla.

Noihin aikoihin tutustuin vähän vanhempiin tyyppeihin, joiden kanssa elämä ei ainakaan mennyt parempaa suuntaan. Tuolloin selvitin omat rajani. Samoihin aikoihin ajauduin huonoon parisuhteeseen, joka jätti hyvin vahvat jäljet minuun.

Se tunne kun ihminen, jota koet rakastavasi haluaan vain satuttaa sinua. Jokainen lyönti, jokainen potku, jatkuva henkinen väkivalta ja muutama väistetty puukon isku. Olin siinä suhteessa liian pitkään, koska etsin vieläkin paikkaani. Onneksi sain rohkeuden lähteä pois, ennen kuin minulle tuli pysyviä fyysisiä vammoja. Henkiset haavat on jo hyvin arpeutuneet, mutta välillä ne nousevat pintaan.

Moni sanoo minun olevan hyvin kovapäinen ja jopa liiankin suora mielipiteissäni. Ne ovat puolustuskeinoja, jotka minulle jäi muistoksi noista ajoista. Kukaan ei minua puolustanut kuin minä itse. Minulla ei ollut ketään kehen luottaa ja petin itsenikin kokoajan.

Onneksi ikä alkaa tuomaan viisautta ja koen olevani henkisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Kun on elänyt helvetissä, ei normaali elämänä niin pysty lannistamaan. Olen onnellinen, että olen hengissä ja olen löytänyt paikkani, sekä ympärilleni ihmisiä joihin voin luottaa.

Harvinaisen syviä mietteitä toi Eläkeläiset mieleeni.

Hajatelma: Negatio

Negatiivisuus on vallannut maailman, tai ainakin lehdet ja sosiaalisen median. Ihmiset voivat huonosti ja purkavat sitä räjähdysmäisesti joka suuntaan. Se syövyttää ympärillä olevia ja tarttuu kuin kärpäspaperi. Negatiivisuuden aalto nielaisee kaikki jotka pystyy ja se luo lisää negatiivisuutta. Pian huomaat, että meinaat hukkua. Koitat hapuilla apua, mutta pahimmassa tapauksessa olet jo karkoittanut auttajat ympäriltä tai he ovat itse samassa tilanteessa. 

Kuka minä olen tästä saarnaamaan? En kukaan, mutta minulla on vahvaa henkilökohtaista kokemusta tästä. Olen elänyt lähes koko elämäni masentuneena ja pessimistinä. Syvällä sisälläni kasvaa paha siemen, joka koittaa tasaisesti nostaa päätään. Negatiivisuus on minulla verissä, vaikka koitan sitä väkisin peittää. Tuossa kytee ajatus jota koitan sanoa. "Koitan peittää sitä".

Nielaiskaa pahat sanat ja koittakaa löytämään juttu, joka vie ajatukset pois syvistä vesistä. Itse vähensin uutisten lukemista ja nykyään katson ne kerran päivässä. Harkitkaa tarkoin pitääkö kaikki maailman pahuus vetää itseensä, sillä pääosin emme itse mahda niille mitään. Ottakaa taukoa sosiaalisesta mediasta, jos se ei tuo muuta kuin pahaa mieltä. Itse mykistin hyvin paljon ihmisiä ja poistuin muutamasta ryhmästä. Pahuuden patoaminen sisälle ei 

myöskään ole hyvä juttu, mutta kelle sen purkaa, milloin ja miten on taitolaji, jota en kunnolla osaa. Olen itsekin joutunut katsomaan peiliin monet kerrat vuosien varrella. Pyrin olemaan parempi ihminen. Aina en siinä onnistu, mutta tärkeintä on yrittää.

Hajatelma: Nuoralla kävelijä

Milloin olet viimeksi ollut onnellinen?

Siinäpä suhteellisen hankala kysymys. Nopeasti ajateltuna vastauksen pitäisi tulla hyvinkin nopeasti. Asiat ei aina kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. 

Harvemmin täydellistä onnellisuuden tilaa ei koskaan tulekaan. Aina on joku asia hyvin ja joku asia huonosti. Se on täysin normaalia ja kuuluu tähän ihmisenä olemiseen. Olemme virheidemme summa, mutta emme voi antaa niiden täysin määritellä meitä. Pitää myös muistaa ne hetket kun opimme virheistä. Ne hetket kun onnistumme välttämään vanhat virheet. Ne hetket jolloin teemme virheet voimattomaksi.

Elämä on kuin nuoralla kävelijä. Isot virheet voi olla hyvinkin kohtalokkaita. Pienet virheet saa vielä pelastettua. Jos ottaa liian suuria askelia virheiden määrä kasvaa. Liian pienet askeleet taas vievä liian hitaasti eteenpäin. Joskus elämässä on hyvä pysähtyä miettimään millaisella askeleella jatkan. Otanko riskin ja koitan päästä nopeammin eteenpäin, vai onko nyt turvallisempaa mennä hitaasti ja hallitusti.

Olen kulkenut pitkillä askelilla lähes koko elämäni ja saanut kärsiä siitä seuraamukset. Ne on muuttaneet minua siihen suuntaan mitä nykyään olen. Osa muutoksesta on ollut hyvästä, mutta osa on taas jättänyt hyvin syviä arpia sisimpään. 

Milloin viimeksi olit onnellinen? Tähän kysymykseen on kaksi vastausta. En koskaan ja aina. 

Hajatelma: Joulukuu 2020

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja aika sulloa ajatuksia siitä ylös. 2020 on näyttänyt surullisen usein sen kuinka perseestä ihmiset osaavat olla, jos heille siihen annetaan mahdollisuus. Omaa pahaa oloa puretaan viattomiin ihmisiin, jotka ovat löytäneet edes jonkin valon pilkahduksen tässä synkästä vuodesta. Aivan kuin toisen onni ja ilo olisi sinulta varastettua ja jos pilaan toisen päivän se parantaa sinunkin elämääsi. Harmittavasti asia ei kuitenkaan ole niin. Sinä vain tartutat omaa pahaa oloasi muihin.

2020 on myös näyttänyt ihmisten typeryyden. Jotkut voivat täysillä uskoa huonosti tehtyä valhetta ihan vain sen takia, että oma mieli siitä parantuu tai kun se vahvistaa omaa näkökulmaa. Totuudella ei ole niin väliä, kuhan vain minä voitan tämän. Se kertoo kuinka olemme astuneet ajassa taaksepäin ja näyttää meidän juuremme. Emme ole oikeasti mitään muuta kuin eläimiä. Laumassa kulkevia lampaita, jotka uskovat mitä tahansa joku "vahvempi" sanoo. 

2020 on opettanut minulle myös sen, että on turha tehdä suunnitelmia liian pitkällä ajalle. Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja voit joutua nopeasti hylkäämään suunnitelmasi. Tästä ei pidä lannistua vaan koittaa hyväksyä faktat ja kehitellä uusia suunnitelmia niiden faktojen varjolla. Koitan tulevaisuudessa välttää perinteistä "5-vuoden" suunnitelmaa ja antautua virran vietäväksi. 

Olen huomannut, että asioilla on tapana järjestyä, jos niille antaa sen mahdollisuuden ja välillä kannattaa miettiä mikä on elämässä tärkeintä. 2020 on ollut opettavainen vuosi meille kaikille ja toivon tämän oppivuoden tekevän meille kaikille lopulta hyvää. Pysykää hengissä ja pitäkää pää pystyssä, vaikka lippu onkin jo puolitangossa.

Hajatelma: Rahan valta

Vihaan sitä kun rahasta pitää stressata. Laskea tarkasti mihin ne vähäiset roposet riittää. Saako kaikki laskut maksettua, vai pitääkö neuvotella uusia maksuaikoja. Minkä firman laskun uskaltaa maksaa myöhässä. Vihaan sitä kun joudun miettimään mitä on vara syödä ja mistä saisin taas muutaman euron säästettyä. Vihaan sitä tunnetta, että en selviä kaikista laskuista. Ja vihaan sitä tunnetta, jos joudun lainaamaan rahaa, silloin kun en tiedä milloin voin maksaa takaisin. Siksi teen paljon töitä, että minun ei tarvitse stressata ja murehtia.

Tänä vuonna tämä viha on ollut hyvin paljon läsnä. Kulkutaudin tuomat muutokset elämään on ollut hyvin läsnä. Sitä oppii elämästä paljon silloin kun joutuu tarkoin laskemaan monenako päivänä viikosta voit syödä. Sisimpään sattuu ne hetket kun huomaat, että et pärjää. Nöyryyttä opettavaa on soitella laskufirmoja läpi ja anoa ymmärrystä tilanteeseen. 

Tämä vuosi on ollut monelle todella raskas ja helpotusta ei näy. Tämä näkyy selkeästi kansamme mielenterveydessä. Liian moni on nyt tiukilla. Heille kaikille voin vain toivoa voimia ja jaksamista näinä hulluina aikoina. Laittakaa asiat tärkeysjärjestykseen ja pyrkikää ajatelemaan "laatikon ulkopuolelta". Pyytäkää apua, jos ette selviä. Täällä samassa suossa ollaan koko porukka. 

Koitetaan auttaa toisiamme. Koitetaan ymmärtää toisiamme.

Koitetaan pysyä järjissämme.

Koitetaan pysyä hengissä. 

Hajatelma: Eläimet Ihmisten Nahkoissa

Elämme irvokkaassa Hollywood versiossa maailmastamme, tai ainakin siltä tuntuu. Moni ihminen on muuttunut mustavalkoiseksi karikatyyriksi oikeasta itsestään. On aivan kun olisimme videopelissä, jonka hahmot puhuvat ennaltamäärättyjä lauseita, liikkuvat suunniteltuja polkuja ja ovat täysin epäuskottavia. Elottomia koodinpätkiä, rajoitetulla tahdolla ja rajoitetulla ymmärryksellä.

Joka päivä uutiset tuntuvat epätodellisilta ja keinotekoisilta. Vallanpitäjät esiintyvät narreina, kansalaiset poliisina ja työläiset rikollisina. On surullista katsoa vierestä kun maailma palaa ja ne jotka koittavat auttaa ajetaan syvemmälle liekkeihin.

Mikään ei ole julmempaa kuin ihminen. Se vie ruuan köyhän suusta ja arvostelee auttajaansa. Heikkous on syntiä pahempaa ja samalla se patsastelee tekopyhyydessä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, vaikka moni sitä esittää. Kukaan meistä ei ole virheetön, vaikka näin sosiaalisessa mediassa näytellään. Olemme kaikki ihmisiä, vaikka käyttäydymme kuin eläimet