Hajatelma: Eläimet Ihmisten Nahkoissa

Elämme irvokkaassa Hollywood versiossa maailmastamme, tai ainakin siltä tuntuu. Moni ihminen on muuttunut mustavalkoiseksi karikatyyriksi oikeasta itsestään. On aivan kun olisimme videopelissä, jonka hahmot puhuvat ennaltamäärättyjä lauseita, liikkuvat suunniteltuja polkuja ja ovat täysin epäuskottavia. Elottomia koodinpätkiä, rajoitetulla tahdolla ja rajoitetulla ymmärryksellä.

Joka päivä uutiset tuntuvat epätodellisilta ja keinotekoisilta. Vallanpitäjät esiintyvät narreina, kansalaiset poliisina ja työläiset rikollisina. On surullista katsoa vierestä kun maailma palaa ja ne jotka koittavat auttaa ajetaan syvemmälle liekkeihin.

Mikään ei ole julmempaa kuin ihminen. Se vie ruuan köyhän suusta ja arvostelee auttajaansa. Heikkous on syntiä pahempaa ja samalla se patsastelee tekopyhyydessä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, vaikka moni sitä esittää. Kukaan meistä ei ole virheetön, vaikka näin sosiaalisessa mediassa näytellään. Olemme kaikki ihmisiä, vaikka käyttäydymme kuin eläimet

Hajatelma: Heinäkuu 2020

Vuosi 2020 on ollut maailmalle ja itselleni hyvin poikkeuksellinen. Opin taas arvostamaan sitä, että saa joka päivä lämpimän ruuan. Olen myös oppinut arvostamaan ihmisiä, jotka ymmärtävät toisen ahdingon, eivätkä omilla toimillaan lisää niitä. Olen oppinut hyväksymään itseäni paremmin. Olen oppinut avaamaan itseäni enemmän.

Toisaalta olen myös nähnyt ihmisten ahneutta enemmän kuin vuosiin. Olen järkyttynyt ihmisten julmuudesta ja typeryydestä. Olen oppinut vihaamaan ihmisiä enemmän, mutta olen myös opetellut pitämään suuni kiinni normaalia enemmän.

On vaikea pukea sanoiksi oloani. Kesä on mennyt liian nopeasti, mutta taas aika kuluu hitaasti. Olen ollut välillä todella ahdistunut ja stressaantunut, joskin samalla olen ollut onnellisempi kuin pitkää aikaan. Huomaan että olen taas kerran aikuistunut reippaasti, vaikka pikkupoikamainen virta valtaa pääni. Keho haluaa luovuttaa, mutta pää taistelee vastaan.

2020 tulee olemaan isojen muutosten vuosi, niin itselleni kuin maailmalle. Pysykää terveinä ja pitäkää pää pystyssä.

Hajatelma: On Ok...

"On ok, että ei ole ok. On myös ok, että on ok."

Tuossa kytee suurta viisautta. Välillä tuntuu, että sinulla ei saa mennä hyvin. Toiset närkästyvät siitä, että sanot sinulla menevän hyvin. Onko se katkeruutta, kateutta vai osuuko toisen onni heitä jonnekin syvälle. Toisen onni ei ole sinulta pois. Onnen määrää ei ole rajoitettua, eikä se lopu, mutta suurella todennäköisyydellä sinulta se jää uupumaan, jos jaksat pahoittaa mielesi siitä, että toisella menee hyvin.

"Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,

kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan."

Eino Leino

"On ok, että ei ole ok. On myös ok, että on ok." Joskus voi mennä vain huonosti, elämä potkii ja maailmalta menee pohja. Sitä ei tarvitse hävetä tai peitellä. Kellään meistä ei mene 100% hyvin. Välillä tulee osumaa ja murheita. Se ei tee meistä yhtään huonompia tai heikompia. Se tekee meistä ihmisiä. Koen, että jossain määrin elämän tarkoitus on tehdä virheitä ja oppia niistä. Tärkeintä on ottaa oppia jokaisesta osumasta, haavasta ja arvesta.

Hajatelma - Koittakaa Jaksaa

On vaikeaa kantaa koko maailmaa harteillaan ja olla vastuussa ihmiskunnasta. On vaikeaa hoitaa arkea, kun arki on muuttunut tuntemattomaksi. On vaikea jaksaa hymyillä, kun maailma ympärillä itkee. On todella vaikea jaksaa, kun kaikki ympärillä luovuttaa.

Elämme outoja aikoja. Normaali ei ole enää normaali. Päivät on täynnä surua. Syyttäviä sormia ja pelokkaita katseita. Välinpitämättömyyttä, typeryyttä ja hysteriaa. Jatkuvaa kuormitusta. Jatkuvaa tuskaa.

On vaikea jaksaa elää näinä vaikeina aikoina, vaikka elämisen syitä on enemmän kuin normaalisti. On vaikea tuntea onnea, kun maailma ympärillä palaa. On vaikea miettiä tulevaisuutta, kun viikot on täynnä epävarmuutta. On vaikea välittää maailmasta, kun kaipaa ihmisen kosketusta.

Pitäkää itsenne turvassa ja terveenä. Koittakaa jaksaa.

Hajatelma: Olen elossa.

Olen elossa. 

Tuo ajatus on viimepäivinä pyörinyt mielessä. Testit on tehty ja mitään ei ole löytynyt, päinvastoin muutuin sairastaessa terveemmäksi. Kolme viimeistä viikkoa on mennyt todella hyvin, siitä iso kiitos fysioterapian ja elämäntapamuutosten. Aikaa on kulunut jo sen verran, että nämä alkuun isolta tuntuneet asiat ovat tavallisia. Muista nukkua, muista juoda vettä, muista syödä useamman ja muista syödä paremmin. Muista venytellä ja koita rentoutua välillä. Nämä asiat tulevat jo luonnostaan aivan kuin olisin aina tehnyt niin.

Olen elossa.

On aika hämmentävää herätä ahdistuksesta ja kuoleman odotuksesta henkiin. Normaalielämä tuntuu jotenkin todella oudolta, lähes tuntemattomalta. Syvissä vesissä uidessa näkee monen asian todellisen puolen. Mikä on tärkeää ja ketkä ihmiset haluaa säilyttää elämässä. Ketkä ovat sinun arkkua kantamassa ja kuinka monta kynttilää haudallesi lasketaan.

Olen elossa.

Ja tunnen olevani taas elossa. Halu elää loistaa vahvana ja usko itseeni on palautunut. Seuraavaa vastoinkäymistä odotellessa, mutta kohtaan sen taas pää pystyssä ja valmiina taistelemaan. 

Hajatelma : Alkuvuosi sumussa

Olen voinut todella huonosta koko alkuvuoden. Päivät on menneet hengitykseen keskittymiseen ja lääkärissä laukatessa. Nämä ovat saaneet pääni surisemaan erilaisista asioista. Sitä kun tämän ikäinen kaveri joutuu testamentin tekemään se avaa päässä tiettyjä lukkoja. Kuolema on aina ollut minulle paha asia. En usko mihinkään, joka aiheuttaa sen että elän aina täysillä ja koitan saada vähäisistä tunneista kaiken irti. Se on hyvin kuluttavaa jossain mielessä, mutta se myös helppottaa ahdistusta. Voi mennä nukkumaan hyvällä mielellä kun tietää että päivä ei mennyt "hukkaan". Olen myös jossain vaiheessa kehittänyt itselleni pesusienimäisen suojan, joka imee ympärillä olevaa pahuutta itseensä. Muiden ihmisten huolet lepäävät hartioillani ja heitä auttamalla suodatan omaa pahaa oloani pois. Sekin on kuluttavaa, mutta lopputulos on paljon seesteellisempi ja toimintakykyisempi ukko. 

Kevät on tulossa ja huomaan sen nyt paremmin kuin koskaan. Rinnassani kytee kipinä, joka odottaa oikeaa sytykettä. Nyt kun olen saanut ruhon toimimaan on aikaa keskittyä muuhun asiaan. Syvällisen analyysin jälkeen tajusin, että yksinäisyyteen minulla ei löydy selkeää apukeinoa. Tähän tulee muutos. 2020 on se vuosi, jolloin kitken sen itsestäni pois. 2020 on se vuosi, jonka jälkeen voin sanoa olevani parempi. 2020 on se vuosi, jolloin käännän elämästäni uuden lehden.

Elämässä pitää olla tavoitteita ja suunnittelmia. Elämästä pitää osata nauttia. Kaikki meistä lopulta kuolee, joten koitetaan elää edes hetki ennen sitä.

Hajatelma: Tammikuun todellisuus

Tiedättekö mikä on vaikeaa? Se on esittää olevansa vahva. Hymyillä kun sisin huutaa. Rohkaista muita kun itseäsi pelottaa. Olla tukena, vaikka sitä tarvitsisi itse eniten. Tehdä kaikkea, silloin kun et jaksa kunnolla hengittää. Olla kaikille sitä mitä he tarvitsevat, mutta et koskaan saa sitä mitä itse tarvitset. Olla vahva, vaikka on heikko. Myöntää olevansa heikko. Myöntää, että ei jaksa. Kun on tottunut antamaan itsestään paljon, ei sitä osaa edes pyytää mitään takaisin. Ei osaa ottaa vastaan mitään. Ei mitään. Ei keltään. Ei ketään. Ei....

Murhe tuudittaa minut kohta uneen ja aamulla koitan taas hymyillä. Revin ruhoni liikkeelle väkisin vaikka tiedän että parasta olisi maata vain sängyssä, mutta minua pelottaa, että en sieltä pääse pois. Kuinka pitkään menee, että joku huomaa jos katoan. On vaikeaa pysyä positiivisena ja vahvana kun keho taistelee vastaan. On vaikea jaksaa kun haluaa vain nukahtaa, mutta ei uskalla silmiä ummistaa. Annan itselleni luvan hetkeksi hajota. Itkeä paha pois ja syntyä uudelleen. Uutena ihmisenä. Heikkona, mutta täynnä toivoa. En tähän kaadu. Tämä ei minua vie hautaan. Minulla on vielä paljon annettavaa. Olen vain hetken heikko....jotta jaksan olla vahva. Muistojuhla perukaa ja sääliviestit unohtakaa. Tänä yönä palvomme kuolemaa, mutta emme vielä lähde sen mukaan. Se meitä jaksaa odottaa. 

Pysykää vahvoina ystävät.

Minäkin yritän.