Hajatelma: Juoksevan veden aika.

Huomasin että olen päästänyt itseni pimeälle puolelle. Vanha ystäväni masennus ja ahdistusta oli saamassa minusta otetta. En pitänyt enää kämppää siistinä, en jaksanut huolehtia itsestäni ja stressitasot olivat katossa.

On se vaan pirullinen vaiva kun se osaa salaa tulla elämään takaisin. Se luikertelee hyvien ja onnellisten asioiden varjoissa ja odottaa hetkeä iskeä. Se myrkyttää mielen, kodin ja tunteet. Lopulta se syrjäyttää kaiken ja repii sinut mukanaan pimeyteen. Havahduin mitä se oli tekemässä ja väkisin puin ahdistuksen alkulähdettä.

Löysinkin mieleni sopukoista pahan pesän ja tein suunnitelman sen tuhoamiseksi. Se vaatisi kovia uhrauksia, uhrauksia joita en haluasi tehdä, mutta jos haluan olla kunnossa ne on pakollisia. Kostoksi paskiainen laukaisi migreeni kohtauksen, aivan kuin viimeisenä vittuiluna. Veit minulta taas mahdollisuuden onneen, mutta kohta olen vahvempi kuin koskaan. Jospa tulevaisuudessa osaisin estää sinua luikertelemasta elämääni ja löytäisin taas ilon sisältäni.

Hajatelma: Anteeksi

Anteeksi. Se on yksi sanoista tärkein. Se pitää osata sanoa, se pitää osata ottaa vastaan ja se pitää osata antaa. Siinä pitää olla tunnetta ja tarkoitusta, ettei se menisi hukkaan. Jos sitä käyttää liikaa se menettää merkityksensä ja jos sitä ei pysty sanomaan satuttaa muita.

Anteeksi. Joskus se on todella vaikea asia. Silloin kun olet verisesti loukattu, rikki ja kappaleina. Kun pelkkä toisen ajattelu aiheuttaa raivon tunnetta. Jos olet itkenyt liian pitkään ja huutanut itsesi uneen uudelleen ja uudelleen.

Anteeksi. Myönnä virheesi, myönnä heikkoutesi, myönnä typeryytesi ja anna itsellesi lupa olla ihminen. Anna itsellesi anteeksi. Anna itsellesi armoa.

Hajatelma: Majakka tyhjyydessä.

On ollut musta sunnuntai. Menneisyyden haamut saivat minut kiinni heikolla hetkellä. Saastaisin sormin ne repivät muurini rikki. Työnsivät iljettävät kyntensä rintaani. Avasi haavoja, joiden luulin jo parantuneet. Luhistun pimeyteen. Turvalliseen ahdistukseen. Unohdin järjen, unohdin ajan ja katsoin vain tyhjyyteen. Ja tyhjyys katsoi minua takaisin säälien. Olin tullut kuin kotiin takaisin. Se syleili ja lohdutti murtunutta.

Havahduin outoon ääneen. Havahduin tähän maailmaan. Nostin pääni tyhjyydestä normaaliin elämään. Oli mennyt tunteja. Ajatukseni velloivat raivoissaan. Miksi sukelsin pimeyteen? Miksi tulin sieltä pois? Taas tuo outo ääni. Havahdun enemmän horroksesta. Huomaan että kädessäni on puhelin. Toivon kipinä heräsi ja se sytytti vihan. En tähän kaadu. En perkele tähän taas mene.

Keskitin kaikki voimani ja vastasin tulleeseen viestiin. Vuodatin oloni puhelimen näppäimille. Annoin pahan olon valua ruudulle. Vähitellen kykenin taas liikkumaan. En aio luovuttaa. Niin nopeasti kun vaivuin pimeyteen nousin sieltä taas ylös. Minulla oli kylmä, nälkä ja joka paikkaan särki. Väkisin nousin ylös ja lähdin takaisin maailmaan. Menneisyyden haamut eivät minua vielä saa.

Kiitos rakas ystävä, joka olit taas minun tukena ja turvana. Majakkana pimeydessä. On ollut musta sunnuntaina. Huomenna taas jaksan.

Hajatelma: Pohjalla on turvallista

Minua pelottaa tulevat muutokset elämässä, vaikka olen ajanut itseäni niihin muutoksiin. Olisi paljon helpompaa vaipua vanhojen tapojen pariin, sillä vaikka pohjalla on paha olla se tuntuu silti turvalliselle. Et voi tehdä virheitä, jos et yritä mitään. Alistut kohtalosi ja odotat turtana viimeistä päivääsi. Käyt töissä, otat vapailla viinaa, toistat samat virheet uudelleen ja uudelleen. Tiedät sen tuhoavan sinua kokoajan lisää ja lisää, mutta et uskalla muuttaa mitään. Pohjalla on hyvä olla. Pohja sinua lohduttaa. Pohja sinut vangitsee.

Ei. En jää tänne kuolemaan. Aloitin pohjalta nousun ja alan olla siinä pisteessä että pystyn seisomaan selkä suorana. Silmät on kirkkaan ja olen tarmoa täynnä. Olen tehnyt muutoksia itseeni, elämääni ja asenteeni. En anna pelkoni lamaannuttaa minua enää. En anna ahdistuksen viedä minua reunan yli. En anna periksi. En perkele anna periksi, ja vaikka minua pelottaa, niin aioin ottaa tästä kaiken irti. Tämä elämä on meidän ainoa ja siitä pitää osata nauttia, tai sitten olet jo valmiiksi kuollut.

Ensimmäinen vuosi blogia on täynnä. Kun alotin tämän olin vain suttuinen ja naarmuinen peilikuva itsestäni. Nyt olen parempi kuin koskaan ennen. Olen löytänyt itseni viimein.

Hajatelma : Ulkopuolella

Välillä koitan ottaa askeleen sivuun ja katsoa itseäni ulkopuolisena. Kaikkia murheita ja huolia, jotka estävät minua elämässä. Tuumailen tiukkoja päätöksiä, joita olen joutunut tekemään. Kaikkea ne toistetut virheet ja ne virheet, joista olen jotain oppinut.

Voinko elää näiden asioiden kanssa? Tervehtisinkö itseäni hymyillen vai vaihtaisinko katua? Olenko rikkonut jotain niin pahasti, että sitä ei voi enää korjata? Jos nyt kuolisin miten ihmiset minua muistaisi?

Usein asiat selkenee kun niitä katselee ulkopuolisena, ilman sitä taakkaa mitä niistä on tullut. Ilman kaikkia huolia ja murheita. Nyt taas jaksan elää.

Hajatelma: Uskalla elää

Elämä kolhii meitä ihmisraasuja. Monella on syvät arvet kehonsa sisäpuolella. Osa niistä ei koskaan umpeudu ja osa alkaa mätimään heti kun koitat liikkua elämässä eteenpäin. Arvet ovat osa meitä, jotka jäävät paikoilleen vaikka kuinka koitat niitä peittää tai piilottaa. Nuo arvet kertovat eletystä elämästä, virheistä, kivusta ja ahdistuksesta. Ne kertoo myös kasvamisesta, oppimisesta ja selviytymisestä. Sinä olet elossa kaikesta huolimatta ja tähän ajatukseen tulisi tiukemmin tarttua.

Älä annan vanhojen virheiden määritellä sinua, sillä silloin et ole oppinut niistä mitään. Se avaa vanhat arvet ja se saa sydämesi vuotamaan verta. On vaikea myöntää sitä, mutta vaikka kuinka ahdistaa ja pelottaa tulee sinun vain uskoa parempaan. Elämä on kolhinut sinua jo niin paljon, että muutama uusi mustelma ei haittaa. Uskalla siis elää, Hengittää ja rakastaa.

Kaikilla meillä on painolastinsa, mutta tärkeää on vain se miten sen kannat mukanasi.

Hajatelma: Katso joskus peiliin.

Ei ole väärin välillä miettiä itseään. Jotenkin tuntuu, että se unohtuu monelta nykyään. On oikein miettiä omaa parastaan ja sitä mikä on itselle hyväksi. Sinä elät ainutta elämääsi pääosin itseäsi varten, joten joskus kannattaa pysähtyä. Oletko onnellinen? Oletko tyytyväinen elämääsi? Onko sinussa tai elämäntilanteessa muutettavaa?

Tärkein kysymys kuitenkin on, että pärjäätkö yksin tämän asian kanssa? Ei ole väärin osoittaa heikkoutta ja myöntää että tarvitsee apua. Hakekaa apua ennen kuin on liian myöhäistä. Ennen kuin teette jotain mistä ei ole paluuta.

Ihmiset alistuvat kuin lampaat huonoihin tilanteisiin. Aina löytyy joku tekosyy, että tilannetta ei koita muuttaa. He voivat elää peloissaan tai ahdistuksessa koko elämänsä. Älä ole lammas. Pysähdy, katso peiliin ja mieti hetki elämääsi.