Vuosi on mennyt nopeasti. Tuntuu kun se olisi ollut vain puolikas vuosi. En muista oikein mitään ennen kesää. No jos totta puhutaan en muista kunnolla mitään viimeisestä parista vuodesta. Muistan vain että minua väsytti ja ahdisti kokoajan. Sitä se univaje teettää. Se potkii sinua kun olet heikkona. Toimit täysin vaistojen varassa. "Taistele tai juokse" reaktio muuttuu "juokse tai hajoa" reaktioksi.
Kun nyt olen jotenkin saanut elämästäni kiinni mietin usein noita muutamaa vuotta. Kaikki meni kuin sumussa, jossa koitin epätoivoisena löytää paikkaan maailmassa. Muistan kuinka jäin silloin ilman tukea, jota silloin olisin tarvinnut enemmän kuin koskaan. Onneksi muutamat ystävät jaksoivat potkia minua eteenpäin. He eivät välittäneet vaikka olin hajoamispisteessä oleva aikapommi. Moni hylkäsi minut silloin. Kiitos rakkaat ystävät jotka piditte minut pinnalla.
2018 vuosi on opettanut minulle paljon. Ymmärrän omaa käyttäytymistä paremmin kuin koskaan. Tiedostan heikkouteni ja koitan omilla vahvuuksilla täydentää niitä. Tulen aina olemaan herkkä ja ahdistunut taiteilija, mutta toivon että kolhut elämässä ei potki minua liian pahasti maahan. Osaan arvostaa ystäviäni nykyään vielä enemmän. Vaikka vuosien Väsymys on jättänyt minuun jälkensä, niin koitan nyt pitää pään pystyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti