Joistakin ihmisistä tulee heti ensitapaamisella tunne, että kaikki ei ole ihan kohdillaan. On kuin tämän ihmisen päällä olisi hentoinen huntu, joka sumentaa alla olevan ihmisen piirteitä. Se vääristää minäkuvaa ja vaikka olisi kuinka kaunis ja pitsinen muuttaa se ihmistä. Tälläiset ihmiset näkevät sumeasti ja peilissä näkyvä kuva ei ole todellinen. Jos tämä on jatkunut jo vuosia tunteeko ihminen itseään? Kuinka moni ajattelee minusta näin? Entä jos peilikuvani onkin väärä?
Jostain syystä hakeudun tällaisten ihmisten seuraan. Ehkä omat virheet voi ohittaa kun voi antaa toiselle voimansa. Usein ajattelen "voi kuinka rikki sinä olet." Ymmärtämättä että olen itse ihan yhtä rikkonainen. Vai korjaako se minua hiukan aina kun saan auttaa ja lohduttaa toista?
Muistakaa rakkaat ihmiset arvostaa niitä jotka tukevat teitä, seisovat vieressä pimeydessä ja nostavat teitä ylöspäin. Usein nämä ihmiset vajoavat kokoajan itse syvemmälle samalla kun auttavat sinua. Antakaa auttava käsi auttajalle. He eivät osaa aina sitä itse pyytää.
Hyvää loppuvuotta kaikille jotka jaksaa lukea näitä kirjoituksia. Itselleni tämä vuosi on ollut hyvin opettava ja vaikka elämä koittaa potkia päähän yritän hymyillä joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti