Aika on mielenkiintoinen asia. Joskus se matelee ja hetken päästä juoksee liian nopeasti. Lyhytkin aika rakkaasta voi tuntua tuskalle, mutta taas aika parantaa haavat ja hajoneen itsetunnon. Aika on arvokasta, sillä meillä on sitä vain rajatusti. Jokainen sekunti kuluttaa meitä, jokainen hetki olet lähempänä loppua ja jokainen hengenvetosi voi jäädä viimeiseksi. Aika voi olla arvokkainta mitä voit toiselle antaa. Kuuntelet hetken toisen murhetta tai olet mukana iloisina hetkinä.
Vihaan ja rakastan aikaa. On mielenkiintoista huomata, että käsitykseni ajasta on muuttunut. Kun kehoa ei vaivaa ainainen väsymys ja ahdistus tuntuu että aika juoksee hirvittävää vauhtia. Minusta tuntuu että päivät menee hirvittävällä vauhdilla ohi, caikka todellisuudessa minulla ei ole vuosiin ollut näin paljon vapaa-aikaa.
Väkisin sitä vain miettii, että miten elämäni olisi kulkenut, jos olisin selättänyt väsymyksen aikaisemmin. Jossittelu on sairautta ja mennyttä ei takaisin saa, mutta yön pimeydessä ääniä on vaikea vaimentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti