Hajatelma: Syvällistä pohdintaa.

Olen kahden tulen välissä. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen elämääni nyt. Osaset alkavat olla hyvillä paikoillaan ja pitkästä aikaa nautin elämästä. Toisaalta koen välillä yksinäisyyttä. Aikaisemmin koin syvää ahdistusta asunnossani, joten koitin pysyä sieltä mahdollisimman paljon poissa. Nyt kun koen uuden asuntoni kodikseni vietän enemmän ja enemmän aikaa siellä. Toki päälle tekee hyvää kun tunnen kotini turvalliseksi, mutta huomaan myös että olen sulkeutunut tänne neljän seinän sisään. Vaikka olen sosiaalinen ihminen en nykyään kykene päästämään ihmisiä lähelleni. Kuinka olen muuttunut näin paljon? Palaako enää ennalleen? Miksi olen tälläinen...