sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Hajatelma: Rikottu Lupaus.

Sovittiin ettei täällä nähdä. En tänne enää tee kotia. Lupaus rikottu yhdessä yössä ja taas matkalla kohti pimeää. Paniikkikohtauksesta syöksykierre naama edellä mustaan virtaan. Kuinka kauan täytyy olla hengittämättä, että kivun tunne lakkaa?

Elämä vilisee silmissä, mutta loppua ei näy koskaan. Väkisin ruhoni ylös nostan. Vihaan tätä tunnetta valtavaa. Tämä tuntuu liian kotoisalta, enkö voisi jäädä tänne maatumaan?

Hammasta purren naamari kasvoille. Hymy kyyneleet pois karkottaa. Ärsykkeillä kone käyntiin  liike ei pysähtyä saa. Takaraivossa hakkaa tuska, joka sydämen lamauttaa. En minä sääliä kaipaa, vaikka kuinka elämä ahdistaa.

Sovittiin ettei täällä nähdä....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti