Elämä on outoa. Välillä tuntuu, että mitä tahansa teet kaikki kaatuu ja hajoaa kappaleiksi. Olet aivan rikki ja täysin yksin kokoamassa itseäsi kasaan. Noina hetkinä kun ihminen on heikoilla pienikin asia saa sinut putoamaan uudelleen kuoppaa. Tekisit mitä vain että pääsisit sieltä ylös. Siinä on syy miksi pohjalta on vaikea nousta. Sinä teet siitä liian vaikeaa.
Omien heikkouksien myöntäminen on raskasta ainakin minulle. Muistan elävästi ensimmäisen hetken kun tipahdin polvilleen ja sanoin ääneen "tähän en pysty". Tuo kerta oli tuhota minut täydellisesti. Pitkän ja raskaan tien jälkeen opin hyväksymään sen, että joskus en vain jaksa. Sen ääneen sanominen rupesi auttamaan. Vähitellen opin tuntemaan tilanteet joissa polveni alkavat pettämään. Opin tuntemaan omat oudot tuntee ja ennakoimaan niitä. Näin sain heikkouden muutettua vahvuudeksi.
Itsensä tunteminen ja hyväksyminen on tärkein opetus jonka itse olen saanut. Se pitää oppia kantapään kautta ja se vaatii paljon itsetutkiskelua. Kun aika kuluu uskallat luottaa paremmin toisiin ihmisiin ja pian huomaat että et olekaan yksin. Pysty saamaan voimia muilta, joten pohjalta ylös pääseminen helpottuu merkittävästi.
Joten kun saat itsesi kuntoon ja uskallat luottaa ihmisiin on tärkeää että teet saman muille. Ole valmiina antamaan auttava käsi tarvitsevalle, lohtu turvattomalle ja lohtu sitä kaipaavalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti