Vielä yksi yö ja muutan pois. Jätän avaimet pöydälle ja käännän joskus niin tärkeällä tuntuneelle asunnolle selkäni. Koti tuo paikka ei ole minulle ollut useaan vuoteen ja viimeisin vuosi asuessani siinä alleviivasi tätä tunnetta. Se tunne kun et koe olevasi turvassa. Yöisin vaivaavat painajaiset menneestä ajasta, tuosta ajasta hyvin erilaisesta. Joskus asunto oli tärkein asia maailmassa, mutta nyt siitä on tullut ankkuri, joka pitää minua väkisin paikoillani. Saatan vuodattaa tuleva viikonloppuna kyyneleen, mutta siinä on toivon kipinä. Maanantai on hyvä päivä aloittaa puhtaalta pöydältä, elämä useamman painolastin kevyempänä..
Seuraa Raskaat Mullat blogia:
https://www.facebook.com/Jannetus/
Sekä:
https://www.bloglovin.com/blogs/raskaat-mullat-19442625
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti