Hajatelma: Kasva jo aikuiseksi?

Kasva isoksi älä aikuiseksi. Lempi lausahduksiani, jonka äiti on joskus minulle sanonut. Isoksi olen kasvanut ja olen kynsin ja hampain koittanut välttää aikuistumista, mutta vaikka kuinka taistelen vastaan en voi taistella vanhenemista vastaan. Kipujen kasvaessa, palautumisajan pidentyessä sitä huomaa, että väsymyksen raatelema ruho kun ei ole sama kuin kymmenen vuotta sitten. Mielen mustuessa pääse myös aikuisuus hiipimään sieluun. Pitäisikö sitä alkaa käyttäytymään ikäiseni tavoin?

Vapun jälkeinen keskiviikko ja mietin taas vakavissani elämää. Normaalit vappukuviot aiheutti lähinnä ahdistusta ja selkäkipua. Noista jälkimmäinen alkoi vaivaamaan niin pahasti, että en töihin päässyt. Päivä menikin lääketokkurassa sohvalla maaten outoja videoita YouTubesta katsellessa. Ja vaikka kuinka muutto painaa päälle sain pidettyä itseni tiukasti lepoasennossa.

Niin ajatukset aikuisuudesta? Ne taisivat hävitä lääkkeiden tuomaan pehmeyden tunteeseen. Pakollinen pysähtyminen tuntuu tekevän hyvää niin keholle kuin mielelle. Ehkä sitä pitäisi vain useammin laittaa puhelin kiinni, verhot ikkunoihin ja tuijottaa tyhjyyteen. Joku päivä tyhjyys vastaa minulle takaisin, mutta ei vielä tänään...