maanantai 17. kesäkuuta 2019

Hajatelma: Elämisen vaikeus.

Paljonko ihmisen on kestettävä? Milloin voi vaan nostaa kädet ylös ja luovuttaa? Joskus on vain parempi myöntää häviö, pakata kamat ja poistua pimeyteen. Se ei tee sinusta huonoa tai heikkoa. Se tekee sinusta ihmisen, joka haluaa elää onnellisena. Sinullakin on oikeus siihen.

Olen tässä kevään aikana törmännyt liian usein selityksiin. Aivan järkyttäviin valheisiin, jotka kumpuaa pelosta. Ihminen kestää järkyttävän määrän paskaa toiselta ihmiseltä sen takia kun pelkää tulevaisuutta. En ole koskaan ymmärtänyt huonoihin parisuhteissa väkisin pysyviä ihmisiä. Alkoholismi, henkinen ja fyysinen väkivalta, rakkaudeton suhde, pettäminen ja muut ongelmat lakaistaan maton alle hyvinkin helposti.

Usein niissä on takana henkinen alistaminen, jolla on järjestelmällisesti tuhottu toisen itsetunto. Sinä et kelpaa, sinä et saa parempaa ja kaikki on sinun syytä. Näillä lauseilla sinut survotaan haluttuun muottiin ja pian olet vain itsesi irvikuva. Tätä kun jatkuu tarpeeksi pitkään alkaa ihminen uskomaan kaikki valheet.

Rakkaat veljet ja siskot. Uskaltakaa vaatia muutosta. Uskaltakaa tehdä muutosta. Uskaltakaa pyytää apua ja Uskaltakaa toivoa parempaa. Elämme täällä vain kerran ja aika on katoavaista. Kenenkään ei tarvitse kantaa selässään toisen ihmisen luomaa taakkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti